Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lue nämä ensin

Roolipelaamiseen ohjeet Juoni/Historia
Roolipelaamiseen säännöt Taitopisteet
Koulu & Säännöt Lukujärjestykset
Magia käärme Loitsunurkka
Liekehtivä kattila Rohtotupa
Päiväkirjat  

 

 

Missä mennään?

x Sama vuodenaika kuin ikkunastasi katsoessasi on, eli nyt on: talvi x

x Roolipelaamisen on siirryttävä päivään ennen ystävänpäivää! x

Päiväkirjojen päivä: Sama kuin reaalielämässä.

Roolipelaamisen päivä: 13.2 -14.2

 

Ystävänpäivä ohjelma 14.2

Koulussa on ylisöpö koristelu Leijonasiiven jäsenten toimesta.

Pukukoodi: Rento ja lämminhenkinen.

Ystävänpäivänä säännöt pätevät vain niiltä osin, ettei kenenkään turvallisuutta vaaranneta, eikä ystävänpäivänä ole oppitunteja!

 

Kello 08:00 eteenpäin olevia tapahtumia:

Leipurit tarjoavat aulassa ilmaisia leivonnaisia, sekä lounas on juhlavana ruokalassa.

Koulussa on mahdollista mennä valokuvaajien ylläpitämään  kuvakoppiin, jossa poseerataan penkillä istuen kaverin kanssa. Paras kuvan voittajapari saa kuvansa lehteen!

Ystävänpäivän tanssijaiset, johon kaikki halukkaat voivat osallistua. Järjestetään koulun liikuntasalissa, jossa musikaalliset soittavat valssia. Paras tanssijapari kruunataan ystävänpäivä tanssien kuningattareksi ja kuninkaaksi.

 

 

Kello 15:00 eteenpäin olevia tapahtumia:

Rannalla on alkoholilliset bileet , jossa soitetaan musiikkia läpi yön, pelataan juomapelejä, voi käydä saunomassa ja uimassa, sekä saa tuoda oman teltan, mikäli ei usko selviävänsä enää takaisin koululle. Siipien edustajien tulee valvoa oman siipensä jäseniä.

Puistossa on alkoholittomat bileet, jossa on rauhallista hengailua, telttailua, picnic, sekä mahdollisuus pelata lautapelejä. Nörttien ja oppilaskunnan ylläpitämä toiminta.

 

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Masi

18.03.2019 14:17
Samantha Lily Red – Leijonasiiven tukioppilas

Neiti vuoteessaan ummisti tiukemmin silmiä, kun kovempi koputus kantautui huoneen oven takaa. Muuten Sammy ei olisi siihen reagoinut, mutta kani häkissä alkoi takoa takajalallaan kuuluvasti, selvästi haluten punapäisen neidin ylös vuoteestaan. Sam hoiperrellen nousi ylös vuoteestaan, siirtyen ovelle enempää ajattelematta ja avasi sen silmät sirillään väsymyksestä. Jonkin aikaa hän vain tuijotti Oliviaa, ennen kuin räpäytti unisia silmiään ja viittosi tätä tulemaan huoneeseensa sisälle, peremmälle, pois sieltä käytävästä. Samin kävellessä peilin ohitse, hän huomasi olevansa pelkässä topissaan ja alushousuissaan, virnistäen hieman pahoittelevasti Olivialle, alkaen vaatekaapistaan etsiä jotakin päälle pantavaa. Himskutin juhlat, kyllä siitä kivaa varmasti tulisi, mutta uninen kun punapää oli, hän ei ehtinyt ajatella siitä juuri nyt mitään positiivista.
''Kylläpä sä heräätkin aikaisin, no, ehkä oot se, joka alkaa munkin unirytmiä siirtämään normaalimmaksi'', Sammy naurahti, heittäessään yöpaitansa takaisin kaappiin ja ollen yläkeho aivan alastomana kaappinsa oven takana, etsiessään rintaliivejä ja jotakin bändivaatetta päälleen. Löytäessään yhden paidan hän kurkisti oven takaa katsomaan Olivian kokonaisuutta. Pitäisikö tänään kuitenkin noudattaa pukukoodia, vai voisiko Sammy näyttää räjähtäneeltä pierulta. Kuinka ison varoituksen hän saisi?
Lopulta Sammy päätyi ottamaan punertavan topin, nahkaliivin ja rennot, mutta tiukat mustat housut, kääntyen sitten Olivian puoleen, hieraistessaan vielä unisia silmiään ja sulkiessaan vaatekaapin oven.
''Kehtaatko lähteä mun kanssa seikkailemaan ympäriinsä, jos näytän tältä?'', Sam kysyi Olivialta, levitellessään vielä käsiään tiukan topin ja housujen myötä. Hieman huvittuneena hymyillen itsekseen, hän kyyristyi kanin häkin äärelle, raottaen luukkua sen verran, että sai laitettua tälle ruokaa ja tarkisti vesipullon, joka oli vielä täynnä vettä. ''Muistuta mua, että jos tulee pieninkin tilaisuus pihistää koulun ruokailusta hedelmiä, niin otan niitä tälle pallerolle'', Sam tokaisi , pörröttäessään kanin päälakea, vaikka kani mulkaisi häntä hyvin vihaisena, ennen kuin siirtyi mutustamaan pellettiä ja heinää. Sammyä turhautti se, ettei hän voinut pitää kania vapaana niin paljon kuin se olisi vaatinut, mutta koska hän oli sen lapsena saanut, hän ei myöskään halunnut siitä luopua.
''Niin tosiaan, olempas ollut idiootti, en huomannut eilen jakaa ohjelmalistaa tästä päivästä siivellemme. Tässä sun'', Sam otti yöpöytänsä päältä paperipinon päällimmäisen paperin ja antoi sen Olivialle. ''Mitä ajattelit näin aamuna ensin? Mä jätän ton paperikasan tuvan sohvapöydälle, että halukkaat saavat siitä sitten itse napata paperin ja seurata sitä jos haluavat. Osa kuitenkin nukkuu vielä, niin on tuskallista saada herätys haukkuja kaikilta'', hän kohautti olkapäitään, vilkaisten vielä itsekin paperia.
''Aulassa olisi ilmaisia leivonnaisia, haetaanko kahvit ja jotkut leivonnaiset, vai haluatko mennä kunnon aamupalalle ruokalaan? Varmaan puuroa ja muroja tarjolla, päivällisestä en osaa sanoa, mutta tanssien jälkeen varmaan tarjoillaan vielä se'', Sammy kysyi, kohottaen katseensa paperista Oliviaan, siirtyen peilin edustalle laittamaan itseään jollakin tapaa kuntoon. Kuten harjaamaan hiuksiaan, ja vetämään kissamaiset kajaaliviivat silmilleen.



Natalie Maya River - Taikasiiven edustaja

Natalie oli ehtinyt jo tehdä aamutoimensa, kellon lähestyessä aamu kahdeksan ylitse. Hän valui pikkuhiljaa alas rappusia pitkin, tuvan alakertaan, jossa ei ollut vielä ketään. Koska hän oli saanut hyppysiinsä aikataulupaperin, ja hän rakasti kahvia, hän todellakin halusi olla ensimmäisten joukossa, että saisi valita haluamansa leivonnaisen ja niin suuren kahvin kuin vain ikinä tahtoisi. Joten itsestäänselvyytenä Nova lähestyi mustat hiukset avonaisina, ei ylipukeutuneena, pehmeässä paidassaan ja tiukoissa housuissaan, rennoilla meikeillä aulaa kohti, jossa leipurit olivat valloittaneet myyntipisteen. Samaisen kioskin, jossa vielä eilen Devin oli keskustellut hänen kanssaan. Nova pyysi tiskiltä saada kakunpalaa ja valtavan isoa kahvia, jääden sitten nurkkapöytään lueskelemaan päivän tapahtumalistaa. Hänen sisällään hän kävi vielä eilistä keskustelua läpi, typerän haikea hymy muodostuen tytön kasvoille.
Devin oli kehottanut häntä pitämään rajoista kiinni, mutta Nova tunnetusti ei tiennyt omia rajojaan, joten paukutti aina kynnyksiensä yli alkoholin kanssa. Nova oli myös hyvin iloinen siitä, että Devin aikoisi liittyä hänen seuraansa bileissä, ja toivoikin, että heillä tulisi vähintäänkin yhtä hupaisa kokemus kuin viime vuoden vappubileet olivat heille olleet. Vaikkei Nova aivan kaikkea muistanutkaan.
Nova kaivoi taskustaan esille puhelimensa, etsien Deviniltä saamansa numeron, siirtyen suoraan viesteihin. Nova oli mennyt niin hämilleen Devinin kysymyksestä tanssia, ettei tämä ollut osannut vasta muuta kuin kiittää tätä kutsusta ja toivottaa rauhallista unta pojalle.
''Heippa, jos se tanssikutsu on vielä avoinna, etkä ole ketään muutakaan löytänyt, niin tuleppa hörppimään aamukahvit kanssani aulaan ja katsotaan, jos voin talloa sen jälkeen varpaasi. P.s tarjoilu on ilmainen, tule äkkiä ennen kuin kahvi loppuu c: '' - Nova.
Sen tekstattuaan Devinille Nova hymyili itsekseen, hän ei halunnut vaikuttaa liian innokkaalta pojalle, vaikka kyllähän se paistoikin hänestä selkeästi. Tietysti hän haluaisi olla tätä lähellä, puhumattakaan tanssia tämän kanssa. Vaikkei mikään mestari siinä ollutkaan. Jos vaihtoehtona olisi kokemus tanssia Devinin kanssa tai nukkua koko päivä yksin pehmonalle kainalossa, hän valitsisi ensimmäisen. Ihan vain Devinin takia, joka sai Novan jalat spagetiksi herrasmiesmäisillä sanoillaan ja teoillaan.

Nimi: heli-fairy

16.03.2019 13:04
Olivian Rewan – Leijonasiipi

Valkea tukkainen neiti asteli hennosti tuvan kierreportaita ylös kohti makuuhuoneita, punatukkaisen tukioppilaan perässä. Sammy oli näyttänyt hänelle koulussa paikkoja, ja saamansa kartan avulla nuori neiti uskoi löytävänsä aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Päivä tuntui jo hiipuvan, kun aurinko ei enää pilkkinyt ikkunoista ja tuvan kattolamput sytytettiin. Olisi siis aika pian mennä nukkumaan, jos haluaisi joskus herätä huomenna. Tämä vielä kuunteli hartaasti mitä neiti kertoi muiden siipien jäseniin tutustumisesta, ja tämä ymmärsi kyllä toisen, sekä koulun, pointin asiasta. Olivia nyökytteli päätään nojaten samalla oman huoneensa oveen katsellen mielissään toista tyttöä häntä vastapäätä. Tämä oli kuulevinaan ryminää vanhemman oppilaan huoneesta ja naurahti tuo pienesti muistaessaan tämän pupun. Ehkä hän uskaltaisi huomenna mennä herättämään hyvän ystävänsä. Olivia kuitenkin nyökäytti päätään hymyillen ja korjasi hiuksiaan laittaen pienet haituvat korvansa taakse.
”Koita nukkua hyvin. Ei sun tarvitse huolehtia liikaa, kyllä mä sut aina herätän, ajoissa tai liian ajoissa”, tuo naurahti ja räpäytti silmiään. ”Ehkä me voidaan huomenna kierrellä juhlia yhdessä. Mutta öitä nyt”, hän vilkutti Sammylle vielä hymyillen, avaten sitten huoneensa oven ja astuen sisään. Neiti sulki oven perässään, asteli ikkunalle ja hymyillen vielä katseli ulos rakennuksen ulkoseinää sekä metsää, joka avautua hänen nenänsä edessä. Ehkä huomisesta tulisi hyvä päivä.
----
Olivia heräsi venytellen sängystään, varovasti avaten silmänsä valoisassa huoneessa lopulta nousten myös istumaan. Huone oli vielä liian valmiin näköinen, siis sen näköinen, että koulu sen oli sisutanut. Ei Rew ollut illalla ehtinyt kuin hieman vaatteita laittaa kaappiin, sekä tarvittavia meikkituotteitaan sekä vihkoja ja kyniä laskemaan pöydälle koristeeksi. Ehkä hän tänään ehtisi muutaman valokuvan ripustaa seinälle, sekä hieman muuttaa järjestystä. Valkea tukkainen neiti raapi takaraivoaan lopettaakseen kutinan, sitten katsahtaen haukotellen kohti kelloa yöpöydällään. Ei hän tiennyt mikä aikataulu tänään olisi, mutta kello näytti 08.06 ja se oli vielä aikatavallinen aika nuorelle neidille herätä vapaapäivänä. Jotenkin hän muisteli ohjelman alkaneen jo 8, mutta bileet olisivat vasta myöhemmin. Neiti nousi piankin sängystä t-paidassa ja alushousuissa, vaihtaen päälleen pikaisesti polvipituiset valkoiset farkut, sekä keltaoranssin paidan, joka jäisi olkapäiden kohdalle, jättäen ylärinnan ja kaulan paljaaksi. Hän korjasi peilin edessä tiikerikorunsa, sekä harjasi pikaisesti hiukset, sitten vielä pyörähtäen peilin edessä ympäri ja asteli sitten ovelle, jossa pisti jalkaansa vaaleat balleriinat. Olisi aika mennä herättämään Sammy ja syömään aamupalaa.
Käytävällä oli toistaiseksi aika hiljaista, tai sitten se johtui siitä, että kaikki olivat jo nousseet. Olivia asteli hiljaa muutaman askelen Sammyn ovelle, koputtaen sitten ensin hiljaa tämän oveen. Vastausta kuulumatta(?) valkea tukkainen koputti uudestaan hieman lujempaa, katsellen huolestuneena ympärilleen, josko punatukkainen neiti oli jo herännyt, tai hän herättäisi muita kovalla herätyksellään.


Devin Miller – Tuskasiiven edustaja

Pitkä herra katseli vienosti hymyillen, miten neiti vastapäätä pisti lehtiönsä säilöön ja hörppi kahviaan. Ruskea tukkainen muisti hyvin, miten tämä kaunis neiti pystyi hallitsemaan kuvia ja tuomaan niitä eloon. Ehkä hän oli sääntöjen vastaisesti hänelle sen myös näyttänyt, mistä poika oli mielissään, että toinen häneen luotti, vaikka olikin tärkeässä roolissa, kummatkin. Edustaja poika pyöritteli teepussin narua sormissaan hörpätessään myös pienen kulauksen teetään pöydässä. Ilta lähestyi ja huomisen ystävänpäivä teema vallitsisi pian koulun käytävillä. Koko pinkki ystävä rakkaus teema nauratti vain poikaa, mutta kyllä siihen olisi jo totuttu. Viime vuoden vappukommentti sai tuskasiipeläisen naurahtamaan ja pudistamaan päätään.
”Kaippa se olisi ihan järkevää, ellei haluaisi suurempaa sekasortoa järjestää. Vappu on vasta tulossa, joten kehottaisin pitämään rajat huomenna, mutta minkäs juhlimiselle voi”, tämä tokaisi naurahtaen ja katseli hetkisen teetään, etten kuin katsahti neitiin. ”Mielelläni liityn seuraasi huomenna bileiden aikaan”, tämä sanahti hymyillen, muistaessaan sitten myös tanssit, jotka olisivat aikaisemmin ennen bileitä. Hetkisen herra pohti sanavalintojaan ja korjasi sitten kurkkimaan myös siirtäen hiussuortuviaan silmiensä edestä.
”Mitä mieltä olisit, jos kutsuisin sinut tanssimaan kanssani huomenna? Jakavathan he joka vuosi tanssiaisten kuningas ja kuningatar palkinnot”, Devin tokaisi hieman naurahtaen, mutta kuitenkin tosissaan kysyessään kysymyksen. Tai lauseen, joka viittasi kysymykseen. Miten Nova sen nyt tulkitsisi. Ei hän muistanut oliko viime vuonna osallistunut tanssiaisiin kuin yleisönä, mutta voisihan sitä tänä vuonna jopa osallistua kaunottaren mahdollisesta saadessaan rinnalleen. Odottaessaan edustajaoppilas vilkaisi kelloa ja hörppäsikin teensä loppuun käännyttyään takasin kohti neitiä.
”Jos et osaa vastata nyt, tiedät kyllä numeroni sekä mistä minusta löytää. On nyt kuitenkin palattava takaisin tupaan, ennen kuin edustaja oppilaat saavat huudot niskoilleen”, herra naurahti ja nousi ylös kuitenkin leikkisästi kumartaen kiitoksensa Novalle. ”Toivottavasti näemme huomenna, neiti Nova”, Devin vielä heilautti kättään jotenkin kuninkaalliseen tapaan, astellen sitten kohti omaa siipeään, heittäen tyhjän teekuppinsa seinän kautta roskiin. Ruskea tukkainen käänsi vielä katsettaan kohti Novaa, kadoten sitten kulman taa kulkeutuen kohti siipeään.

Nimi: Masi

04.03.2019 21:13
//Helitius ^^ //


Natalie Maya River – Taikasiiven edustaja

Novan kasvoille kohosi huvittunut hymy, kun Devin myönsi, että Ellie olisi luotu tekemään tukioppilaan urakat, kun taas hän pääsisi helpommin karkuun velvollisuuksia. Nova änki lehtiönsä laukkuunsa ja päätti keskittyä vain juomaan iltakahvinsa Devinin kanssa, ennen kuin tulisi mennä omaan huoneeseensa, ollakseen valmis huomista ystävänpäivää varten. Mitähän Devin olisi suunnitellut ystäväpäivän kunniaksi? Aikoisiko tämä mennä bileisiin tai edes osallistua mihinkään?
’’En tiedä onko piirtäminen nyt niin suuri lahja, mutta itselleni mukava viihdyke’’, Nova tokaisi häkeltyneenä Devinin kehusta. ’’Piirtelin vain oppitunteja varten’’, Nova aloitti ilahtuneena, kun Devin vaikutti olevan oikeasti kiinnostunut hänen kädenjäljestään.
’’Tai siis muistaakseni olen sinulle kertonutkin voimastani, että voin luoda piirrokseni eloon. Kun sitten harjoittelemme voimiemme käyttöä, en viitsi kuluttaa oppitunteja piirtelyyn, vaan mieluummin kaivan lehtiöstäni jonkin valmiin asian ja herätän sen eloon, säästäen aikaa ja vaivaa’’, Nova hymyili kohauttaen hermostuneena olkapäitään. ’’Siksi piirsinkin eläimiä, ne ovat yksinkertaisia. Ihmisiä, kun on aika vaarallista yrittää luoda henkiin, puhumattakaan muita kaksijalkaisia otuksia, sillä niitä on vaikeaa kontrolloida. En halua ottaa riskiä siitä, että mahdollisesti en voi hallita näitä ja ne aiheuttavat kaaoksen, joten-’’, tyttö lopetti lauseensa kesken ja kohautti olkapäitään. Eihän oikeastaan ollut kovinkaan hyvä edes piirtämään kaksijalkaisia otuksia, ja hän yritti parhaansa mukaan vältellä sitä, koska saattaisi ajautua piirtämään itselleen rakkaita ihmisiä, eikä näiden herättäminen eloon olisi mukavaa. Kuitenkaan piirros ei määritellyt olentojen luonnetta.
Nova tyhjensi kahvikuppinsa kurkustaan alas ja siirsi sen sitten hieman kauemmas itsestään, kääntyen takaisin Devinin puoleen.
’’Oletko ajatellut huomenna vain nukkua koko päivän vai haluatko leikkiä taas minulle lapsenvahtia? Kuten viimevuoden vappubileissä?’’, Nova naurahti hymyillen. Ainoat hetket, jolloin oppilaat voisivat vapaasti mennä ja tehdä mitä halusivat turvallisuutta noudattaen olivat juhlatapahtumat, ja Nova haluaisi ottaa kaiken ilon irti. Toivoen hartaasti, että voisi toteuttaa päivänsä Devin kanssa juhlien.


//Tässä se skippaus tähän :,D //
Samantha Lily Red – Leijonasiiven tukioppilas

Sammyn esiteltyä paikat Olivialle, punapäinen neiti haukotteli jo uneliaana, kävellen Olivian kanssa oman tuvan rappusia pitkin ylös. Kieltämättä Sammy oli nauttinut tästä päivästä. Hänellä oli ollut oikein mukavaa Olivian kanssa, eikä Sammyn ollut edes tarvinnut sitä yrittää teeskennellä.
’’Unohdin aivan vastata, kun lähdin niin vauhdilla esittelemään sinulle paikkoja. Eli kyllä, me voimme tutustua muiden siipien jäseniin muilla tunneilla, kuten vapaavalinnaisissa, esimerkiksi valokuvauksessa. Mutta kannattaa olla aika varovainen sen suhteen, koska liikaa silmäpareja on kaikkialla ja se, että hengailee liikaa toisen siiven jäsenen kanssa voi aiheuttaa ongelmia oppilaskunnan kanssa. Toisaalta jos olette samassa kerhossa, se tuskin tulee kiinnostamaan niin paljoa’’, Sammy vinkkasi hymyillen. ’’Onhan koulusta erotettua väkeä, kun ovat alkaneet seurustella toisten siipien jäsenten kanssa’’, hän kohautti olkapäitään.
’’Huomenna on muuten ystävänpäivä tapahtumaa koululla ja kahdet bileet’’, Sammy aloitti mietteliäänä, samaisella hetkellä, kun hänen huoneessaan oleva kani alkoi paukuttaa vihaisena häkkinsä ovea. Sammy vilkaisi huoneensa ovea, virnistäen huvittuneena Olivialle. ’’Jos et omista mitään erikoista tekemistä, niin tule vaikka potkimaan mut ylös tuolta sängynpohjalta. Nukun varmaan koko huomisen ohitse, koska huominen ei ole ikinä ollut mikään suosikki päiväni, enkä mielelläni makaisi krapulassa huoneessani seuraavaa päivää, mutta mikäli haluat seuraa huomiselle, niin pistäydy herättämään?’’, Sammy kohautti olkapäitään, alkaen vääntää avaimella huoneensa ovea auki, kun kani jatkoi häkkinsä potkimista takajaloillaan, haluten ulos sieltä ilta säntäilylle.
’’Ei kai siinä sitten, yritä saada nukuttua’’, Sam tokaisi kohauttaen olkapäitään, siirtäen huoneensa ovea auki.





//Chabi, anteeksi hieman nopeaa ja tönkköä? :D Nauroin muuten niin tajuttomasti Magnuksen roolin aikana //

Zoe Rachel Snake - Varjosiiven oppilas & Toimittajien puheenjohtaja

Zoe purskahti nauramaan, Magnuksen tokaistessa reippaasti, että olisi itse varmistamassa kuvien laadusta. Neiti väläytti valkean hymynsä naurunsa päätteeksi ja kurottui Magnuksen puoleen katsellen tämän silmiä omat silmät tuikkien leikkisästi.
’’Hyvä, sillä minusta jokainen niistä itseään täynnä olevasta kehonsa muokkaajista ja pallon perässä pinkovista mammanpalleroista ovat kaikkea muuta kuin viehättävää katsottavaa. Aina hyvä tietää, että paras ystäväni sisällä piilee pikkutytön sielu’’, Zoe hihkaisi Magnukselle viitaten sanansa, silmät loistaen naurua ja riemua. Eikä Zoe tarkoituksella koskaan ollut ilkeä tai häijy, hänen huumorinsa oli vain outoa tasoa, jota harva osaisi ottaa huumorina. Vaikeinta sitä olisi tulkita, koska Zoe ei itsekään aina ollut varma oliko hän tosissaan vai ei. Joka tapauksessa hän osasi olla turhankin vaarallinen tapaus, ja samalla yhtä hölmö kuin jokainen hänen kohteekseen joutuva.
’’Tuo jopa melkein jo vihlaisi mieltäni’’, Zoe naurahti pian, kun Magnus painotti, ettei edes Zoen kanssa lähtisi tuijottamaan ’turhaa’ turnausta pakkaseen. Zoe pyöritteli silmiään, Magnuksen käytöksen muodostuessa hyökkäävän painokkaaksi, kun kyseessä oli Luca. Zoe taputteli pöytää vasten tulostamiaan paperinpaloja, hymyillen sitten Magnukselle.
’’Väitätkö sinä, että jos teet väärän johtopäätöksen, ja uskot, että se on totta, on väärin kertoa sitä muulle koululle? Jos sinä uskot sen olevan totta, se ei silloin ole valhe, se on värityskirja, josta ääriviivat puuttuivat. Älä huoli Magnus, tiedänhän minä, että sinä varmasti värittäisit pieleen minunkin naamani, mutta muista, että minä en koskaan ostanut värikyniä’’, Zoe hymyili. ’’Koko totuus ei ole tärkeää, jos siitä ei haluta puhua, siksi pienet palaset epävarmasta totuudesta ovat aina riittäviä, eikä siksi tarkka väritys ole niin tärkeää. Kerro mitä haluat, tee mitä haluat, mutta älä koskaan luota liikaa läheisiin, sillä joskus toiset voivat haluta ostaa värityskyniä, ihan vain sinua ajatellen’’, Zoe mumisi enemmänkin itsekseen, hänen äänestään paisuen selvää katkeruutta. Niin selvää, että Zoen poskipäät jännittyivät, vaikka se kesti ehkä kasvoilla muutaman sekunnin.
Lopulta Zoe antoi vain asian olla, hän ei jaksanut jauhata tästä. Magnus olisi aivan tylsä ollessaan miehekäs ja häntä vastaan ajatuksiensa kanssa. Tyttö heitti laukkunsa olalleen ja taputteli tulostukset pinoihin, siirtyen Magnuksen vierelle, laskien yhden pinon tämän vierelle.
’’Hyvä ajatus, kultaseni’’, hän tokaisi ja taputti Magnusta olkapäälle. ’’Lähden jakelemaan pinoja ja sitten painun unille, nähdään huomenna sitten ystävänpäivän raastavassa tunnelmassa. Laita viestiä jos tulee jotakin, itse tönötän varmaan kuvailemassa siellä ja täällä, sekä kiertelen katselemassa paikkoja. Voit rauhassa itse vain nauttia päivästä ja antaa jonkinlaisen raportin ylihuomenna, mikäli olette ystäviesi kanssa krapulasta selvinneet. Kerro vain tunnelmasta ja siitä millaista siellä oli mielestäsi’’, Zoe tokaisi hymyillen, taputtaen vielä kerran Magnuksen olkapäätä. Miettien hetken jotakin mielessään. Jotakin kannustavaa, kuten älä huoli pikku huora, kyllä sinä yksin jaksat huomenna tehdä kaiken muiden puolesta, pidä hauskaa ja istu yksinäisyydessäsi ja pilaa taas kaikkien juhlapäivä. Niin, niinhän Zoe tekisi terästetyn kahvikuppinsa äärellä.
’’Joo..’’, hän mumisi itsekseen, kunnes näytti siltä kuin salama olisi iskenyt taivaalta. ’’Hyvää yötä sitten, tsemppiä’’, hän moiskautti Magnuksen poskelle tutun hyvän yön pusunsa ja lähti painelemaan omissa ajatuksissaan kohti toimiston huoneen ovea. ’’Muista sammuttaa valot!’’, Zoe huikkasi vielä olkapäänsä ylitse, ja kiskaisi paitaansa alaspäin, ja ennen kuin astuisi ulos luokasta, hänen kasvoillaan lepäsi taas se hymy, jolla hän valloittaisi tylsän maailman.
Kyllähän Magnus häntä inhosi, mutta niin kauan, kun tuo ei kiipeäisi kattoon asti karkuun, Zoe tekisi kuten halusi ja menisi miten tekisi. Niin kauan, kun Magnus jaksoi työskennellä hänen kanssaan, Zoe jaksoi leikkiä kilttiä ja inhottavaa samaan aikaan.


Sirius Lucifer Darkness - Varjosiipien edustaja & Laulaja


’’Vain viisitoista kertaa?’’, Sirius henkäisi muka yllättyneenä, silmät tuikkien veikeinä naurusta. Sirius katseli huvittuneena Montenegron tapaa kulautella lasejaan tyhjäksi, samalla kun valloittavat valkeat kulmahampaat tuikkivat. Kiehtova näky kerrassaan, eikä mikään heikko pikkusielu, kuten ne miljoonat muut, jotka yrittivät ahtautua hänen viereensä omalle tuolille, kidnappaamaan hänen juomansa. Neiti valkein kulmahampain oli hyvin mielenkiintoinen tapaus, joka piilotteli silmiensä takana häikäilemätöntä lumoa, mutta sokea Sirius ei sellaisiin ollut retkahtanut. Valitettavasti ei edes silloin kun oli humalassa. Isoveli olikin hänelle todennut, että lopulta Sirius menisi naimisiin oman peilikuvansa kanssa, mutta jokin tässä naisessa muistutti Siriusta siitä, että jos hän olisi nainen, hän voisi olla juuri tämä olento tässä. Oi hyvänen, Sirius tyrkkäsi ajatuksen pois mielestään, juoden lasinsa tyhjäksi eleettömillä kasvoillaan.
’’Etsin tyhjyyttä ja voimaa’’, Sirius mutisi, kaataen lasinsa täyteen heti perään. ’’Mutta jumalauta että sussa on asiat sekaisin kuin seinäkellossa, tai sitten alkoholi sokeuttaa munkin maailmankuvan’’, Sirius hymähti huvittuneena. Hän jätti mainitsematta, että kuin peiliin katsoisi, vaan huomasi uppoutuneensa vielä toviksi Awan silmiin. Se oli virhe. Hyvin paha virne. Polttava tunne silmissä, sai Siriuksen hymähtämään itsekseen ja hieraisemaan äkkiä kuivuneita silmiään, samalla kun kurkku kutkutti jokin. Hän puri hampaansa kieleensä, samalla kun tunsi vahvan ja polttavan painon harteillaan. Sillä kielen puremisen hetkellä, Sirius kuuli suussaan napsahduksen, kun terävä kulmahammas iskeytyi kielen pinnasta läpi, repien kieltä uppoutuessaan. Veren maku levisi hänen suussaan.
Haluamatta päästää tilannetta pahemmaksi, hän kulautti nopeasti viinilasinsa tyhjäksi, ja yritti miettiä jotakin turhauttavaa ja kivuliasta. Ei tämä ollut soveliasta. Ei todellakaan.
Hyvänen aika, mikä tuo nainen oli.
Naisen ääni rikkoi horroksen sillä sekunnilla, kun tämä aloitti lauseensa hänen nimellään. Transsi pirskaloitui, muutos keskeytyi, mikä helpotus. Mikä katastrofi kiinnostava ihminen, voimat ja alkoholi olivatkaan. Sen kanssa taisteleminen oli saanut Siriuksen näyttämään valkea silmäiseltä, paikalleen jämähtäneeltä kalpeakasvolta, joka kääntyi aavemaisena robottina naisen puoleen. Kun voiman halu kamppailla Siriuksen mielen kanssa loppui, Sirius räpäytti silmiään ja jäi kuuntelemaan tätä naista.
’’Ongelma?’’, Sirius kohotti toista kulmaansa, valuen selkänsä kanssa takaisin ryhdikkäästi istumaan tuoliinsa. ’’Onko häijyys ongelma?’’, Sirius kohautti hymyillen kättään, jossa viinilasi lepäsi, kohottaen sitä juhlavasti naista kohti. Kun kaksi muuta olivat poistuneet ja Sirius oli varma, että olisi osunut, mikäli hän olisi voinut ampua luoteja sormiensa päistä, neiti keskeytti hänen ajatuksensa.
’’Arvon kuningattareni, siinä rumassa tuolissa, vain tyydyttävän näköisen lasin kanssa ja alkoholin sumentamieni silmieni katseessa, älkää olko noin houkutteleva’’, Sirius hymyili itsekseen, katsellen keskustelukumppaniaan. Hän ei tosiaan voinut sille mitään, että Awan sanat olivat iskeneet suoraan hänen himoonsa siitä, että hän halusi napata tämän naisen käsivarsilleen ja raahata tämän väkisin huoneeseensa. Mikä tietysti ei olisi sopivaa missään mittakaavassa. Eihän sopiva Siriuskaan ollut, mihinkään, missään tai mitenkään. Ehkä siksi, koska kaikki olisi täydellistä. ’’Taitanee olla pakottavaa sanoa, että jaan mieluummin pulloni ja aikani kanssasi, kun löydän jonkun, jolla on kykeneväisyyttä ampua heidät laaserkatseella, keskityn sen jälkeen heihin uudelleen’’, Sirius naurahti, väläyttäen hymynsä, jolloin kulmahampaat tervehtivät naista.
’’Ikävää, että edes ehdit ajatella, että korvaisin seurasi jollakin turhalla’’, Sirius hymähti silmissä kiiltäen tyytyväisyys, jolle ei varsinaista lähdettä ollut. ’’Mutta mikäli olette huono jakamaan, saatte olla varma, etten ole paljoa parempi. En tiedä kuulostanko itse nyt häijyltä vai uhkaavalta, jos totean, että katso kenen seurassa puhut, kuningatar, etten ensi kerralla jaa myrkkyäni jonkun muun kanssa’’, Sirius naurahti, vaikka hän hyvin tiesi, ettei niin tulisi ikinä tapahtumaan. Paitsi niissä tilanteissa, kun hän oli naisen perään ja toinen kaipaisi rohkaisuryyppyä. Mutta tämä nainen ei ollut sellainen. Kaikessa houkuttelevuudessaan ja sivistyneisyydessä, tämä kuningatar tiesi kyllä mitä teki ja halusi. Ehkä ensimmäinen nainen, jota Sirius ei aikoisi kontrolloida vain siksi, että tämä olisi Varjosiiven jäsen.
Voisiko naista kutsua viinilasillisen ystäväksi? Vai sellaiseksi, joka olisi mutta ei olisi hänen? Ajatus kiehtoi Siriusta, mutta hänen oli käännettävä katseensa pois Awan punaisista huulista, jotka olivat viinin kostuttamat.

Nimi: Chabi

04.03.2019 19:57
// Noh.. Nää on Masille ? Onnea :- D

Magnus Yuki – Taikasiiven tukioppilas

Magnus,joka oli siinä välillä hyvin epäonnekas olento, että hänet oltiin luotu arvostamaan sekä nais-, että miesfysikaalisuutta, seurasi avuttomana katseellaan Zoen liikkeitä . Ja todella, hänen olisi pitänyt jo odottaa jotakin tälläistä Zoelta, hänen olisi pitänyt tietää sillä sekunnilla kun erehtyi puhumaan tytölle alentavaan sävyyn, että näin tämä kaikki päätyisi, Magnuksen silmät Zoen rintoihin liimattuna. Hemmetin Zoe, hänen oli pakko tietää tästä vaikutuksesta, ihan pakko, omahyväinen hymy ja viekkaat silmät ja Magnus oli vakuuttunut, että tyttö tiesi tismalleen, mitä teki. Hemmetin Zoe, hemmetin hemmetti mantra soi kilpaa turhaa laulavan 'älä katso, äläl vaan katso, sulle on opetettu parempi itsekuri (valhe), älä nyt vain katso' säkeistön kanssa hänen avoimesti tuijottaessa, ja reakoidessa millisekunnin liian myöhään tuntiessaan jotakin nenänpäällään.
''Herraseni, minä en koskaan manipuloi ketään. Enkä pyydä mitään, minä valitan ja kysyn, joten hienosti olet ratkaissut meidän ongelmamme'', Zoe lausui kohauttaen olkapäitään, joka teki vain kaikesta pahempaa. Miksi maailma kidutti häntä näin? Jos äiti olisi täällä, Magnus olisi saanut keittiökauhasta takaraivoon. Hän pystyi melkein kuulemaan isoäidin taloa järisyttävän naurun, hänen pikkusisarien hihittäessä hiljempaa lähinnä isoäidin ilon mukanatempaisemina.
''Pidä vain se muistissa, että kaikki tieto, mitä koskaan saatkaan ilmi, saa tulla ulos lehdestä, mutta ei saa jäädä vain sinun tietoosi, koska olet kirjoittamassa ystävästäsi. Siksi epäilen, onko sinua parasta lähettää kentälle, ja siksi myöskään en manipuloi sinua, kultaseni'', Zoe jatkoi, ja jos hän ei kuulostanut kuin kissalta, joka söi kanarianlinnun, niin itseensätyytyväiseltä valheellisessa, mutta melkein vaarallisessa viattomuudessa, että hän olisi voinut kiljua, Magnus myisi toisen käsivartensa. Sen huonomman. Viimein, oi viimein Zoe palasi rintoineen omalle paikalleen ja Magnus pystyi esittämään, ettei koskaan ollut tuijottanut. Hän oli kiltti, kunnioittamaan opetettu viaton pieni enkeli, johon viettely ei tehonnut, ja joka osasi sanojen upottua näytellä loukkaantunutta.
”Tunnnet minut paremmin,” Magnus ehti hädintuskin todeta puolikkn vastauksen Zoen ensnmäiseen pointtiin, kun tyttö jo hyppäsi seuraavaan:
''Mutta hyvä, jos sinulla on tilanne hallussasi. Toivottavasti osoitat ajatukseni mahdollisesta tylsästä uutisesta vääriksi ja tuot meheviä asioita mukanasi. Tai edes hyviä kuvia urheilijoiden tyypeistä, kyllä pikku neidit ainakin heitä kuolaavat. Ota mukaasi sitten joku valokuvaajamme, ketä sitten sattuukin olemaan ryhmätunnilla paikalla'', Zoe sanoi, ja jos tyttö ei sitä jo ollut tajunnut, Magnuksen kasvoille leviävä hymy oli päivänselvä merkki siitä, että hän itse olisi siellä pikkuneitejä edellä jonossa kuolaamassa.
”Voi, kyllähän sinä Zoe tiedät, että tulen ottamaan oikein hyviä kuvia urheilijoudein muodoista.. Tyypeistä, älä siitä huoli, varmistan sen henkilökohtaisesti!” Magnus virnisti, ja jos hän olisi sillä hetkellä hykerrellyt, joka oli uhkaavan lähellä, hän ei olisi syyttänyt Zoea valkotakkisten kutsumisesta, ja ehkä se, ettei hän pitänyt suutaan kiinni johtui täysin Zoen aiemmasta tempauksesta, ei sillä, että sanat olisivat olleet yhtään vähemmän totta. Hän oli hieman harmissaan siitä, että Zoe käski hänen ottamaan jonkun toisen paikalle, sillä se rajoitti hänen vapauttaan kohtuullisesti, mutta hän ei voinut sanoa olevansa yllättynyt.
”Olin jo ajatellut ottavani Monikan,” Magnus vastasi totuudenmukaisesti.
Hän ei henkilökohtaisesti tuntenut tyttöä toimittajien ulkopuolelta, mutta hän oli nähnyt tarpeeksi Monikan ottamia kuvia tietääkseen tytön olevan hyvä.
Zoe selasi kalenteriaan, keskittynyt, mutta hieman poissaoleva ilme kasvoillaan, saaden Magnuksen hymähtämään viattoman hymyn noustessa välittömästi hänen kasvoilleen , ja kuullessaan tytön seuraavat sanat:
''Oi älä nyt ole noin imelä. En minä ikinä lähtisi pakkaseen tuijottamaan, lainatakseni itseäni, hemmetin turhaa turnausta, edes sinun kanssasi'', hymy oli melkein koko kasvojen valloittanut virne. Tottahan se oli. Eikä hän ollut parempaa odottanutkaan. Sitäpaitsi, jos Zoe ei ollut paikalla, Luca saattaisi vastata vähemmän vastahakoisesti kysymyksiin.. Tai ei vastahakoisesti, ehkä vapaammin, oli se sana jota Magnus haki?
”Pääasia minulle, että tongit enemmän jokaisen yksityiselämää kuin sitä peliä. Ei kukaan halua nähdä kuin paidattomia miehiä, ja tietää joukkueen puheenjohtajan, valmentajan ja kapteenin tietoja. Tai toisaalta, sinä varmaan tiedätkin Lucasta kaiken, mutta ehkä hänenkin elämäänsä voisi värittää jollakin tavalla?''
Magnus nyökkäsi hajamielisesti pyöritellessään puoliksi syötyä kynää sormiensa välissä. Hän oli osannut odottaa tätä, hän oli oppinut jo tuntemaan Zoen, ja tiesi tämän olevan pääasiassa vain draaman perään, eikä Magnus itsekkään voinut kiistää menevänsä peliin osittain vain paidattomien miesten takia,vaikka hän aavistikin, että Zoe tiesi sen jo. Tottakai Lucan tukeminen oli erittäin suuri asia, ja hän olisi raahautunut paikalle ison kyltin kanssa Lucan pelinumerolla varustettuna ilmankin, mutta paidattomia miehiä ? Se oli suuri bonus. Todella suuri, ja Luca ymmärtäisi kyllä. Hän oli tuntenut Magnuksen jo vuosia, jos hän ei ollut jo tottunut Magnuksen taipumukseen arvostaa (kuolata) kaikkea paljasta pintaa sillä tasolla, että jotkut saattoivat jopa väittää hänellä olevan jonkinlainen addiktio tai ongelma, Magnus voisi olla hyvin pettynyt ystäväänsä. Ehkä jopa loukkaantunut. Luca oli kuitenkin hänen paras ystävänsä, se kuului parhaiden ystävien muinaiseen, pyhään lakiin, että he tunsivat, hyväksyivät ja tukivat toisiaan, tilanteesta tai sen tuskaisesta typeryydestä huolimatta. Jos heillä olisi aikaa kaiken ensinmäisen päivän hälinän jälkeen, hän voisi ehdottaa elokuvaa Lucalle. Se että hän ilmestyi (tunkeutui) Lucan huoneeseen päivän päätteeksi oli jo eräänlainen riitti, joten Magnus käpertyisi viltin kanssa Lucan huoneen lattialle ilman mitään muuta suunnitelmaakaan, vain puhumaan päivästä tai huolista, mutta niin paljon kun hän arvostikin näitä hetkiä, olisi mukavaa tehdä jotain hieman enemmän erikoisempaa.
Juuri tämä sama lojaalisuus hänen ystäväänsä kohtaan, sai Magnuksen kasvot synkkenemään punaverikön seuraavista sanoista, hänen käsiensä lakatessa liikkumasta ja ilmeen vakavoituessa. Hän piti Zoesta, todella piti, mutta siinä missä heillä oli paljon samankaltaisuuksia, heillä oli myös yksi, hyvin suuri ero: Siinä, missä Zoe rakasti draamaa ja asioiden sotkemista, Magnus välitti vain totuudesta ja aitoudesta. Hän uskoi vakaasti, että ihmiset ansaitsivat totuuden, ja oli valmis menemään uskomattomiin ääripäihin sen saadakseen, joten Zoen taipumus.. 'Väritellä asioita', kuten tyttö oli sen itse pistänyt, häiritsi Magnusta. Hän ei yleensä kommentoinut siihen, sillä oli kuitannut sen vain tytön luonteena, mutta nyt kyseessä oli hänen ystävänsä, eikä vain ystävästä, vain Luca, nyt oli kyseessä Luca, ja siinä missä oli Lucan pyhä velvollisuus kestää Magnuksen katastrofaalista seksuaalisuutta, oli Magnuksen tehtävä suojella Lucaa Zoelta ja tämän väritysliiduilta.
Hän kääntyi Zoen puoleen, tytön monistaessa papereita, joiden Magnus epäili vahvasti liittyvän jotenkin uuteen uhkapeliin, ja kakisti kurkkuaan saadakseen tämän huomion.
”Zoe, kirjoitan kaiken totuutta säästelemättä, ihan sama, vaikka Luca paljastuisikin kuu-ukoksi, mutta sen elämää et valheilla sotke.” Hän tiesi olevansa puolueellinen, ja hän tiesi että vaikka hän sanoisi tämän sata kertaa Zoelle, oli epätodennäköistä, että tyttö kuuntelisi, mutta Luca oli Luca, ja hän oli edes tämän verran hänelle velkaa.
Hänen onnekseen Zoe näytti olevan enemmän kiinnostunut uhkapelistään, kuin Magnusksesta tai Lucasta tai Magnuksen tulevasta artiikkelista, ja Kun keskustelu kääntyi yhä enemmän Uhkapelin suuntaan, Magnus tunsi helpotuksen valtaavan hänen lihaksensa, ja hetki hetkeltä hän rauhottui enemmän ja enemmän. Tästä Zoesta hän piti, häikäilemätön, draamasta innostuva Zoe, joka hämäisi enkeleitäkin viattomalla ilmeellään. Jollain tasolla hän tiedusti tämän Zoen olevan se sama Zoe, joka halusi likaa Lucasta, ja hän koki Zoet erilaisena vain, koska kyse oli hänen ystävästään, ei jostakin tuikituntemattomasta piruparasta, johon Zoe oli iskenyt tiedonjanoiset kyntensä, mutta samalla hän ei halunnut tiedostaa sitä. Oli helpompaa erottaa ne kaksi, jolloin hän voisi pitää kaksi hyvin erilaista tunnereaktiota erillään, ja loppujen lopuksi, ehkä Magnus itsekkin oli epäreilu. Eikö Zoe kuitenkin vain tehnyt työtään? Toimittajien puheenjohtajana, Oli Zoen työ varmistaa, että lehti olisi mielenkiintoinen, ja täynnä tarinoita, joita muut oikeasti lukisivat. Ja ehkä joskus, niin vaikea pilleri kuin se olikin Magnukselle nieltäväksi, siihen tarvittiin hiukan värittelyä. Se oli Zoen tapa, Zoen, joka juuri vinkkasi virnistäen hänelle toista ovelaa silmäänsä, ei Magnuksen, joka hymyili heikosti takaisin ja vinkkasi takaisin tytyön käännetylle selälle.
Kopiokoneen mekaaninen ääni täytti huoneen iloisella säksätyksellään, Magnuksen silmien seuratessa Zoen liikkeitä tytön liikkuessa tietokoneelta tulostimelle, oma tuhoontuomittu artiikkeli unohdettu täksi päiväksi. Hän ei ollut varma, puhuikö tyttö itsekseen, vai puhuiko hän hänelle, mutta Magnus oli kiistämättä samaa mieltä. Tästä tulisi hauskaa. Uhkapelit, olivat yksi Zoen metodeista, jonka hän itse asiassa hyväksyi täysin, sillä siinä ihmisillä oli mahdollisuus olla tietoisesti mukana Zoen draamanjanoisuudessa, ja heillä itsellään taas olisi paljon juoruiltavaa. Jokaisella oli mahdollisuus tehdä, tai olla tekemättä itsestään pellen, ja siinä oli eräänlaista kieroutunutta kauneutta, että osallistujien oli pakko tietää jonkun narujen vetelijän hiljaa nauravan kulissien takaa heille, mutta olivat silti valmiina älyttömyyksiin palkintojen vietteleminä, etteivät he välittäneet. Se teki siitä kaiken arvoista. Ja Magnus osasi arvostaa sitä.
Zoe katsoi häneen, siniset silmät kuin unesta heränneellä, viaton hymy tehden hitaasti kotiaan tytön maalatuille huulille, ja Magnus hymyili takaisin, melkein haastavasti sillä tavalla, millä ruskeat silmät katsoivat toista. Hän oli ehkä tarpeeksi tyhmä ollakseen niin helposti Zoen vietävänä, mutta hän ei koskaan olisi tarpeeksi tyhmä pitääkseen Zoea täysin viattomana. Hän unohti, että Magnus työskenteli tytön kanssa päivittäin – Hän tiesi tismalleen kuinka häikäilemätön ja ovela Zoe osasi olla.
”Jaa ne varjosiipeen, itse otan taikasiiven, Ellietä tuskin haittaa jakaa ne tuskaan, kysy vaikka Sammya leijonasiivesta, joka jättää vain liekehtivän.” Magnus ehdotti kysyvästi katse edelleen Zoeen naulittuna.



/Tästä pienestä autohitistä sovittiinkin wapissa!

Aveline Montenegro – Varjosiipi

Awa laskosti jaloissa kapenevan mekkonsa takaapäin istuessaan sulokkaasti alas tarjottuun istuimeen, ojentaen sirot sormensa pyödälle asetettua lasia kohti. Hän pyöritteli sitä sormissaan hetken, nesteen liikkeen hypnotisoidessa hänet kirkkaudellaan. Awalla oli hankala suhde alkoholiin, hän ei yrittäisi edes kiistää sitä. Äidin kuoltua, Sebastian ei ollut enään sama mies, joka hän oli joskus ollut, ja vaikka vapaakreivi Montenegro ei ollut koskaan ollut lämmin, Awa ei ollut koskaan odottanut elävänsä alkoholisoituneen aaveen kanssa. 120 vuotta, ja Awa oli löytänyt yli 120 piilopaikkaa alkoholille italian sukukartanosta romanian mahonkipuiseen työhuoneeseen asti. Ehkä vaikuttavin paikka oli ollut karttapallo, jonka kansi aukeni liueten ja paljasti syövereistään pienimuotoisen baarin Sebastianin suosimalla juomalla. Seitsemän pulloa puhdasta viskiä, ja Awa oli varastanut niistä kaksi. Hän ei ollut osannut edes katua sitä, vaikka alkoholi oli polttannut hänen kurkkuaan, kun hän oli yrittänyt unohtaa, tai kun Sebastianin aggressio varkautta kohtaan sai jonkun viattoman piian uhrikseen. Awa ei missään nimessä ollut absolutisti, hän joi hyvässä seurassa, hän joi huonossa seurassa, hän joi jos joku tarjosi, hän joi kokoontumisissa, mutta samalla hän ei pahemmin välittänyt siitä. Hän ei pitänyt sen pistävästä tai yleellisen makeasta hajusta, hän ei pitänyt krapulasta, tai siitä millainen vaikutus alkoholilla oli ihmisiin – kuinka tiukasti se pystyi kietomaan terävät petolinnun kyntensä jonkun mielen ympärille ja hallitsi näiden koko olemusta. Awa ei ollut mitään, jos ei vahvatahtoinen nuori, 148 vuotias nainen, jolla oli vahva itsekuri, eikä hän ollut valmis luopumaan kyseisestä osastaan edes hetkeksi. Ja viimeinen asia johon hän olisi valmis, oli Sebastianin lievään alkoholisoitumiseen liittyminen, joten vaikka Awa piti unohtamisesta, vaikka hän piti viinistä ehkä vähän liikaakin, ja sen tuomasta vapauttavasta tunteesta, hän ei ollut vielä valmis myöntämään olevansa yhtään isänsä kaltainen. Mutta tämä, Awa mietti katsellessaan pieni huvittuneisuus suupielessään nykien heidän molempien pyöritellessä juomiaan kiillotetuissa koristelaseissa, tämä oli mukavaa. Ja kun edussoppilas vertasi blondia painajaista – hyvin sopivasti lisättäköön – aamuiseen krapulaan, Awa huomasi piilottavansa pienen hymynkareen silkkisen hanskansa taakse.
”Ehdottomasti Christyn naaman kanssa,” Awa vastasi saadessaan koottua itsensä hetkellisestä tunteellisuuden virheestään. ”Olen tuntenut hänet valitettavasti jo melkein päivän, ja edukseni voin sanoa halunneeni haudata hänet elävältä vain viisitoista kertaa.”
Hiljaisuuden laskeutuessa, poika tutki häntä, ja Awa vastasi siihen huvittuneena, kallistaen päätään ja kohottaen toista kulmaansa aavistuksen verran.
”No, löysitkö mitä etsit?” Awa kysyi nostaen lasin punaisiksi maalatuille huulilleen. Pieni käheä naurahdus kipusi hänen kurkustaan pojan puhuessa myrkystä – ovela paskiainen oli odottanut kunnes Awa oli jo aikeissa juoda. Awa ei ollut kaunis hymyillessään. Terävät kulmahampaat ja kylmät, kultaiset silmät, ne kuuluivat petoeläimelle, jollekkin, joka oli valmiina saalistamaan ja repimään sinut mahdottoman pieniksi riekaleiksi vain, koska pystyi. Kuin hämähäkki, joka taivalsi vaivaantumatta hoppuun verkossaan pyristelevän hyönteisen luo, koska se tiesi, että olit mennyttä sinä hetkenä kun olit erehtynyt tulemaan sen reviirille. Jokainen asia Awan hymyssä kiljui vaaraa, mutta nyt hän antoi sen loistaa koko häijyydessään kulauttaessaan koko polttavan nesteen kurkustaan alas, viimeistä tippaa myöten. Hittoon Sebastian, ja hittoon Isa, ja hittoon Christy, ja Awa kaatoi itselleen vaivattomasti kaksi seuraavaakin lasillista.
”Satun pitämään kyseisestä myrkystä,” Awa totesi heleällä äänellä siemaillessaan kolmatta lasiaan, ja kun poika alkoi puhumaan varjosiivestä, Awa päätyi hymähtämään hiljaa pyöräyttäessään vahvasti meikattuja silmiään.
”Näytänkö siltä, ” hän alotti kumartuessaan teatraalisesti lukemaan edussoppilan mustaan paitaan edelleen liimattua nimitarraa. Ilmeisesti poika, jonka nimi alkoi kirjaimilla 'sir', (ironiaa, sopiva vahinko, ken tietää, mutta edussoppilas ainakin käyttäytyi kuin huoneen herra, ja kaikki muut näyttivät alistuvan siihen) oivalsi, mitä Awan pieni esitys tarkoitti, repi nimilappunsa irti ennen kuin Awa ehti lukea sitä loppuun, raapusti siihen jotakin kynällä, jonka hän sai luoja ties mistä, ja plänttäsi sen komean äänen kera yhteen pyödällä lojuvista pulloista -sen jossa oli vielä jotakin. Awa kohotti kulmiaan nostaessaan aavistuksen verran päätään pojan kehon tasolta hieman lähemmäs tämän kasvojen korkeutta ja tutki mitäänsanomaton ilme kasvoillaan sinisiä silmiä. Lopulta Awa hymähti, siirtäen katseensä pojasta -ja luoja hänen pitäisi lopettaa toisen kutsuminen pojaksi -pulloon, siirellen sitä hennosti, kunnes näki kunnolla koko taideteoksen. Pieni hymynkare nyki Awan suupielessä, pulloon tiensä löytäneessä tarrassa ollen vain pari korjausta. Siinä luki: ”Siriuksen,” 'ks:ssän' ollessa vedetty punaisella viivalla siihen missä sen kuului olla, ja 'en' päätteen ollessa taiteiltu samalla tussilla s-kirjaimen perään. Awa nyökkäsi hyväksyvästi vetäytyen jälleen enemmän omalle puolelleen.
”No, Sirius,” Awa aloitti uudelleen maistellen nimeä suussaan,”Näytänkö siltä, että minulla olisi joku erityinen ongelma häijyyden kanssa?”
Kysymys ei ollut haaste, tai edes Awan normaalia kylmyyttä ylittävä, lähinnä hän oli vain huvittunut, joka oli omanlaisensa ihme, Awan ollessa ollut valmis repimään jonkun kitalaen irti pienimmästäkin aggressiosta vain tunteja aiemmin. Hän pyöräytti silmiään päätään pudistaen, sillä kyllä hän sen oli jo ensitapaamisesta arvannut: Sirius ei ollut mikään puhtoinen kuoropoika -luojalle kiitos, Awa vannoisi vaikka käsi sydämensä päällä olevansa allerginen suurille annostuksille yhtäjatkoista kiltteyttä, hän selvisi paljon paremmin kyynisyydessä tai nihilismissä. Hän ei ollut varma, mitä Sirius tarkoitti sillä, ettei hän soveltuisi joukkoon, mutta päätti nostaa lauseelle siitä huolimatta lasiaan, seuraten jääkuningattaren tittelin mukaisesti viileällä kullalla kahden muun varjosiipeläisen lähtöä, ja katsahtaen kaksikon ollessa tarpeeksi kaukana kysyvästi Siriukseen, joka ilmeisesti toteutti parasta aikaa kouluampuja fantasiaansa, sormen ja mielikuvituksensa kanssa.Hän olisi voinut sanoa jotakin 'et ole ihan herra suosittu, vai mitä' tyyppistä päivänselvää roskaa, mutta sen sijaan Awa tuhahti nostaessaan lasiaan jälleen ylöspäin tavatessaan Sinisten silmien katseen.
”Yleisesti ottaen merkkiammunta ja alkoholi eivät mene yhteen.” Awa totesi kääntyessään kehollaan kokonaan Siriuksen puoleen.
”Ja nyt,” tyttö jatkoi kaataessaan lisää nestettä molempiin laseihin, ”Voit kuluttaa energiaasi heihin, tai voit nauttia seurastani. Minulle on kerrottu, että olen huono jakamaan, joten pahoin pelkään sen olevan joko tai,” Awa lopetti työntäessään sormellaan lasia lähemmäs uutta tuttavuuttaan.

Nimi: heli-fairy

06.02.2019 22:03
Devin Miller – Tuskasiiven edustaja

Ruskea tukkainen poika huomasi pian pyörittelevänsä teepussin narua sormissaan. Tytön ääni oli taas kuin musiikkia korvissa pitkän loman jälkeen, mutta lukujärjestysten alkaessa yhteinen aika mahtaisi huventua muutenkin. Menneisyyden muistot yhdessä Novan kanssa pyörivät päässä saman lailla kuin sokerin hippuset teessä. Vaikka ensimmäiset askelet olivatkin alkaneet lähinnä bileiden ja tapaamisten saralla, oltiin tänne päästy kuitenkin yhteistä tietä, mutkien ja mäkien kautta. Devin kuitenkin aiheutti itselleen pahimman käänteen aarnikotkan päästessä valloille, mutta tänne oltiin päästy rauhallista tietä, joten se voisi niinkin jatkua, yhdessä pienten tuttavien kanssa, sekä toivottavasti yhdessä Novan kanssa. Herra lopulta laittoi sormensa kuppinsa ympärille ja otti siitä ensimmäisen hörpyn nostaen huulilleen lämpimän hymyn ja katsahti takaisin neitiin edessään. Devin naurahti samanlaiselle uusien oppilaiden tapaamisen näytökselle ja pudisti päätään huvittuneena.
”Samanlailla se meni oikeastaan. Sen lisäksi, että Ellie on yliaktiivinen sekä otti täyden hallinnan uusista lapsista, hän raahasi Jayn mukanaan linnaan esittelemään paikkoja. Oppilaita ei oikeastaan ollut enempää kuin kaksi, joten he ovat helppo Ellien hoitaa yksin. Hän siis periaatteessa vapautti minut saman tien, onhan hän sentään tukioppilas ja luotu näihin hommiin, kuin minut”, herra tokaisi olkiaan kohauttaen ja hymähti perään katseen laskeutuessa alas pyörivään teehen kupissaan. Ajatukset pyörivät herran päässä ympyrää, kun hän mietti tulevaisuuttaan koulussa, ja toivoi hartaasti, ettei joutuisi lähtemään. Kaikki siellä käytetty aika, myös Tuskasiiven suljetuissa tiloissa, oli auttanut Deviä hallitsemaan eläintään, sekä elämään sen kanssa, myös tutustumaan kouluun ja uusiin ihmisiin.
”Eihän tämä päivä paljoa muuta ole ollut kuin hiljaisuutta ja tylsyyttä, oikeastaan. Mitäpä tässä olisi tehtävää ennen lukujärjestyksen alkua. En ole yhtä taitava kuin sinä, voit käyttää aikasi piirtelyyn ja kohottaa taitojasi”, hän hymyili Novalle ja korjasi hiuksiaan otsallaan, kun muutama suortuva oli karannut hänen silmiensä väliin. Devin alkoi miettimään tällä kertaa sitä, mitä osaisi. Ei oikeastaan paljoa muuta, kuin itsenään olemista ja muiden juttujen kuuntelua. Novan piirtolehtiö oli yhtä kaunis kuin tyttö itse, vaikkei nähnytkään sivujen väliin tummiin ja valkeisiin piirroksiin. ”Mitä piirtelet? Onko sillä jokin tarkoitus, vai onko se vain tämän päivän piirros?” Dev pian kysyi musta tukkaiselta neidiltä osoittaen samalla oikealla etusormellaan neidin piirtolehtiötä.


Olivia Rewan – Leijonasiipi
Valkea tukkainen neiti katseli hymyillen punatukkaista neitiä, kuullen lopulta hänen oikean nimensä. Samantha kuulosti oikeastaan pienen neidin korviin sievältä, mutta selvästi Sammy ei siitä pitänyt, joten miksei kunnioittaisi oman tukioppilaan pyyntöä kutsua toisella nimellä. Olivia nyökkäsi päällään pienesti katsellen vieläkin hieman hämillään ympärilleen. Oli hänestä miellyttävää, sekä rauhallista, että Sammy lepäisi seinän toisella puolella, heti seuraavassa huoneessa. Tietäisi hän ainakin, minne mennä, jos kokisi olonsa huonoksi, tai kaipaisi hyvää seuraa. Nuori neiti naurahti tuon tiikeri kommentille hieman ehkä nolostuen, hiuksen haituvansa siirtäen korvansa taa. Tuon lämmin pieni hymy siirtyi takaisin kohti Sammya, miettiessään tälle vastausta. Punaketun kuullessaan, neiti osasikin hyvin yhdistää yhteen punaisen tukan, sekä ehkä hieman sarkastisen luonteen. Se olisi kyllä Sammylle ihan oikea muoto, tai eläinhän se oli. Toivottavasti sitä kutsuttiin tunneilla eläimeksi eikä muodoksi tai joksikin muuksi.
”Olisihan se kyllä ollut mukavaa tutustua myös tunneilla toisiimme, mutta selvästi muuten vapaa-ajalla, ehkä sitten joskus hieman luvatta, kun se kerran muiden silmien alla on kiellettyä”, tämä tokaisi melkein itsekseen mutisten nousten sitten hitaasti ylös ja kömpien laukulleen, josta löytäisi usean kerraston vaatteitaan. Sammyn juttuja kuunnellessa ja toisen läsnäolon huomatessaan Olivian kasvoille nousi lämmin hymy, joka voisi toivottavasti lämmittää vielä montakin päivää. Valkea tukkainen neiti heitti paidan päältään nopealla liikkeellä sängylle, kaivaen laukustaan vaalean hupparin, jonka heitti sitten ylleen kääntyen kohti Sammya ja heittäen tukkansa hupparin alta olkapäilleen. Neiti vielä siisti itsensä, sitten katsellen ympärilleen omaa uutta huonettaan, napaten yöpöydältään huoneen avaimen ja astellen sitten lähemmäs uutta tuttavaansa.
”Pääsemme siis tutustumaan myös muiden siipien jäseniin tunneilla?” neiti tokaisi pyörähtäessään tukioppilaan ohi ovelle ja odottaen tätä, jotta he voisivat jatkaa matkaa kohti musiikkiluokkaa, sekä koulua muutenkin. Olivia pohti mielessään, tulisiko koskaan näkemään ystäväänsä punatukkaa omassa muodossaan, punakettuna. Hän kuulosti ja vaikutti mukavalta, joten miksei hän haluaisi tutustua tähän paremmin ja päästä tekemään jotain mukavaa hänen kanssaan. Olisihan sekin yksi ystävä ainakin yhdelle vuodelle. Olivia asteli huoneestaan ulos ja odotteli ystävätärtään, jotta he voisivat jatkaa matkaansa muualle kouluun ja kohti musiikki kerhoa, ehkä myös pian kohti ruokaa.

Nimi: Masi

05.02.2019 22:57


// Chabi //

Sirius Darkness - Varjosiiven edustaja

Nuoren neidin liittyessä Siriuksen seuraan, hän levitti kätensä merkiksi, että paikka viereisellä tuolilla olisi nyt tämän neidin. Ja kyllä Siriuksen oli pakko myöntää, että hän ei virallisesti muistanut naisen nimeä -tai nuoren tytön, mutta Siriukselle jokainen vaginan omistava ihminen olisi nainen, jos tämä osaisi pukeutua ja kävellä kuin nainen. Tämä neiti, jonka sukunimi taisi olla Montenegro ja nimi alkoi A:lla osasi kävellä ja olla varma sanoistaan, ja olemuksestaan. Sirius asetti neiti A:n puolelle sohvien välissä olevalle pöydälle lasin ja kaatoi siihen samaa juotavaa jota itse oli maistellut mietteliäs ilme kasvoillaan. Mustat hiukset omaava nuorukainen asetti pullon heidän väliinsä ja pyöritteli mietteliäänä juomaansa lasissaan, kunnes neiti oli avannut suunsa ja sai Siriuksen melkein sylkäisemään juoman suustaan, kun meinasi räjähtää nauramaan.
''Voi ei, migreeni on liian lievä ilmaisutapa tuolle huoralle. Kuvailisin häntä krapulaksi, joka jostakin omituisesta syystä piinaa minua joka maanantai. En ole aivan varma onko sillä jotakin tekemistä tyhjenevän lasikaapin kanssa vai Christyn naaman kanssa'', Sirius virnuili, vetäen hiuksiaan taaksepäin toisella kädellään, mittaillen mietteliäänä tätä erikoista nuorta naista toisella sohvalla. Nojatuolilla. Mikä hemmetin tuoli tuo nyt sitten olikaan olevinaan.
''Jos epäilet, että haluan myrkyttää sinut, niin ei hätää, olen myrkyttänyt jo itsenikin'', Sirius tokaisi olkapäitään kohauttaen, viitaten alkoholin kuplittamaan lasiin neiti A:n lähellä. Tutkiessaan A:n olemusta hetken, yrittäen aistia tästä jotakin, joka voisi viitata siihen, kuka tämä olisi tai mistä tulisi, tämän asento, ryhti ja kuva, jonka koitti antaa, sai Siriuksen tuntemaan neidin olevan korkean arvon omistava tapaus. Mutta se, mitä nuorukainen kaikista ihmisistä halusi tietää oli se, olivatko nämä ihmisiä vai olentoja, ennen kaikkea millaisia olentoja. Mitä nämä muut osaisivat, jotka Sirius voisi oppia? Oppia näkemällä, oppia hyväksikäyttämällä, mutta pystymättä käyttämään niitä ilman toisen olemassaoloa tai läsnäoloa. Se saattoi olla myös yksi syy Siriuksen persoonalle ratkaista asiat juomalla, hän näki liikaa ja oppi liian helposti, ja se tuntui piinaavalta kiroukselta. Oli sitten kyseessä oppiaine tai toinen ihminen. Siriuksen alitajunta kuitenkin muistutti, että omista teoistaan hän ei koskaan oppinut, jonka takia hänen kasvoilleen kohosi pieni huvittunut virnistys ajatukselle, että taas mennään päin kaktusta naama edellä.
''Vai että Varjosiipeen sinut ohjastettiin. Olisin pahoillani, jos kokisin tarvetta siihen, mutta voin esittää olevani pahoillani tästä, että joudut meidän imagoltamme häijyjen tyyppien joukkoon. Tai oikeastaan muut siivet pitävät meitä ilkeinä ja paholaisina, kun taas Tuskasiipeä sekopäinä ja vaarallisina. En sitten tiedä kumpi on pahempi, mutta minulla on paha tunne siitä, että Varjosiipi on yksi tylsimpien olentojen paikka ja olen tainnut itse jotenkin aiheuttaa maineemme'', Sirius tokaisi mietteliäänä, väläyttäen viattoman hymyn. ''Uskoisin, että sopeudut helposti joukkoon. Tai oikeastaan et, mutta mitä väliä sillä on, mukavampaa olla aina parempi kuin muut omassa siivessä'', Sirius kohotti lasinsa Montenegrolle, virnistäen kehun saattelemana omahyväisen virneensä, ennen kuin kulautti lasinsa. Heidän ohitseen kulkeva Ricky pyöritteli Siriukselle silmiään, tämän vieressä olevan Josephin puuskahtaessa Siriukselle. Edustaja hymähti näiden perään, kuvitellen sormiensa olevan pistooli ja osoittavan niillä kaksikkoa, todeten hiljaa ''pam''.
''Hmm, unohdinko ladata tämän vai ammuinko ohi?'', Sirius hymyili itsekseen, puhaltaessaan sormensa päätä. ''Jep, jälkimmäinen se tietysti vastaus on'', hän tokaisi, kääntyen sitten katsomaan Montenegron puoleen. Hullu? Ehkä. Psykopaatti? Ehdottomasti. Itserakas, manipuloiva, kusipää, jonka huumorintaju on roskaa ja ryyppää itseltään vielä henkensä, tottakai, sehän loistaisi Siriuksesta jo kilometrin päähän. Mutta kuten hän sanoikin, aina mukavaa olla muita ylempänä, vaikka muut toteaisivat mitä. Siksi oli mukavaa kippistää lasia toisen samankaltaisen kanssa, joka haistattaisi vitut muille.





//Chabi //
Zoe Snake - Varjosiiven oppilas

Zoe virnuili pöydän vastakkaiselta puolelta Magnusta, joka puhui hänelle kuin idiootilla, jonka seurauksena Zoe nojautui osittain oman puolensa ylitse käsien varaan niin että rinnat mukana pursuivat esille. Hänen omahyväinen tapansa, josta hän ei edes tiedostanut kuinka huoralta saattoi näyttää, samalla kun hän 'tööttäsi' Magnusta nenänpäästä.
''Herraseni, minä en koskaan manipuloi ketään. Enkä pyydä mitään, minä valitan ja kysyn, joten hienosti olet ratkaissut meidän ongelmamme'', Zoe kohautti viattomasti olkapäitään tyytyväinen virne suupielessään. ''Pidä vain se muistissa, että kaikki tieto, mitä koskaan saatkaan ilmi, saa tulla ulos lehdestä, mutta ei saa jäädä vain sinun tietoosi, koska olet kirjoittamassa ystävästäsi. Siksi epäilen, onko sinua parasta lähettää kentälle, ja siksi myöskään en manipuloi sinua, _kultaseni_'', Zoe hymyili, valuen sitten takaisin omalle puolelleen.
''Mutta hyvä, jos sinulla on tilanne hallussasi. Toivottavasti osoitat ajatukseni mahdollisesta tylsästä uutisesta vääriksi ja tuot meheviä asioita mukanasi. Tai edes hyviä kuvia urheilijoiden tyypeistä, kyllä pikku neidit ainakin heitä kuolaavat. Ota mukaasi sitten joku valokuvaajamme, ketä sitten sattuukin olemaan ryhmätunnilla paikalla'', Zoe kohautti olkapäitään, katsellen kalenteriaan mietteliäämpänä. ''Oi älä nyt ole noin imelä. En minä ikinä lähtisi pakkaseen tuijottamaan, lainatakseni itseäni, hemmetin turhaa turnausta, edes sinun kanssasi'', hän kikatti, repäisten paperin kalenterinsa taka-osasta alkaen raapustaa siihen joitakin kysymyksiä mitä mieleensä tupsahteli.
''Pääasia minulle, että tongit enemmän jokaisen yksityiselämää kuin sitä peliä. Ei kukaan halua nähdä kuin paidattomia miehiä, ja tietää joukkueen puheenjohtajan, valmentajan ja kapteenin tietoja. Tai toisaalta, sinä varmaan tiedätkin Lucasta kaiken, mutta ehkä hänenkin elämäänsä voisi värittää jollakin tavalla?'', Zoen kasvoille kohosi viekas hymy, kun hän laskeutui hetkeksi omiin ajatuksiinsa. ''Taidankin laittaa uhkapelin pystöön ja lähteä jakamaan turhia paperilappusia. Katsotaan saadaanko jotain kivaa lehteen aikaan'', Zoe virnisti, iskien silmää Magnukselle, kun siirtyi pöydän päässä olevan tietokoneen äärelle, johon kirjoitti tehtäviä uhkapeliä varten ja painoi tulostusta.
''Tästä tulee hauskaa'', Zoe hihkaisi, lähtien askeltamaan tulostimen luokse. ''Täytynee muistaa nämä vielä myöhemmin jakaa jollakin konstilla jokaisen siiven oppilaan huoneen oven ali. Mutta siitä vasta tuleekin mielenkiintoinen seikkailu'', Zoe alkoi näpyttää mietteliäänä poskipäätään, kunnes muisti puhuneensa taas ääneen ja hymyillen viattomasti katsahti Magnukseen.


// Heli //
Natalie River - Taikasiiven edustaja
Nauttien omasta lämpimästä kahvistaan neiti hörppäsi siitä, polttaen taas kielensä ja saatuaan nielaistua Nova näytti kieltään kärsivästi. Samaisella hetkellä tuttu ääni tervehti neitiä muutaman askeleen päästä, asettuen hänen pöytänsä äärelle. Nova työnsi lehtiönsä ja kynänsä sivuun, kääntyen yllättyneenä Devinin puoleen. Jokin Novan sisimmässä aina vinkaisi, kun Devin asettui hänen seuraansa tai vaikka nuorukainen käveli ohi käytävällä. Ehkä siinä saattoi olla se osittain nolostuneisuus, joka oli tapahtunut viime vuonna bileissä, jossa kaksikon oli pitänyt suudella toisiaan pullon pyörityksessä (?) ja vaikka Nova ei halunnutkaan kehuskella, he olivat suoriutuneet siitä. Ja oikeastaan sen jälkeen he olivat ryypänneet aivonsa pihalle ja sekoilleet yhdessä, mutta Novan oli myönnettävä, että ainoa muistikuva oli ollut se, kun Devin oli taputtanut vessassa hänen selkäänsä ja pitänyt hänen hiuksiaan nutturalla pään päällä, kun neiti oli mennyt naimisiin vessanpöntön kanssa. Eli oksentanut ja lopulta maannut puolikuolleena lattialla. (?)
Mutta kiitos sen kaiken häpeällisen bileen Novasta ja Devinistä oli tullut ystäviä, tai ainakin Nova piti Deviniä hyvänä ystävänään, tai siis miksi nuorukainen olisi vaivaantunut huolehtimaan toisen siiven ämmästä? Joka tapauksessa Nova oli ehkä hiuksen verran ihastunut Deviin, mutta ikinä neiti ei sitä myöntäisi, edes itselleen. Kukaan ei ikinä pitänyt hänestä huolta, vaan häntä oli potkittu paikasta toiseen ja hän huolehti muista. Hämmentävä kokemus Devinin seurassa piinasi häntä, mutta enemmän häntä piinasi se, että lähes koko bileyö oli huuhtoutunut hänen mielestään, paitsi aamuyö, jolloin he olivat jauhaneet roskaa kaikesta ja olleet yleisvessassa aamuun asti humalapäissään nauramassa, ja Nova tietysti maannut lattialla, koska ei ollut kyennyt edes kävelemään. Ja jotenkin sitten Novasta ja Devinistä oli molemmista tullut omien siipiensä edustajia, joten Novalle oli ilo ja kunnia saada kokouksissa höpöttää Devinin kanssa, kun edustajia koskevia tilanteita oli.
''Jos tätä lomapäivää voi kutsua ensimmäiseksi päiväksi meille, voin sanoa, että olen selviytynyt siitä jotenkin. Suurin silmäpussin ja kahvin avulla, mutta salissa kaikki meni kohtalaisesti. Yllättävän vähän tänä vuonna oli aloittamassa kouluamme, toisaalta ihan mukavaa, että jää uusien nimet helposti mieleen. En sitten tiedä, kuinka reilusti toimimme tukioppilaan kanssa, kun ohjasimme ensimmäisen vuoden opiskelijat tupaan, ja sitten hän katosi omia menojaan ja minä lähdin kahville'', Nova hymyili huvittuneena, puhaltaen kahvikuppiinsa, siinä uskossa, että se auttaisi kahvia viilentymään.
''Mutta miten sinun päiväsi kului? Oletko tehnyt tarkempaakin tuttavuutta uusien opiskelijoiden kanssa? Voi vain kuvitella kuinka paljon rankempaa Tuskasiivessä on olla edustajana, toisin kuin minulla Taikasiivessä'', Nova kohautti mietteliäänä olkapäitään. Tai niinhän ainakin ajatteli, Tuskasiivessä oli aggressiivisiakin tyyppejä, ja jos Taikasiivessä sellaisia olisi, heidät vain lähetettäisiin Tuskasiipeen. Nova koki siis pääsevänsä helpolla. Neiti katselikin mustien hiustensa alta ruskea hiuksista poikaa, hetken ajatuksiensa eksyen harhailemaan taas niihin kirottuihin bileisiin, ennen kuin hän räpäytti silmiään ja keskittyi paremmin Deviniin, jotta ei missaisi mitään mitä toinen aikoisi sanoa.



//Jos joku haluaa seuraa?//

Claude Moon - Liekehtiväsiipi

Liekehtivänsiiven opiskelijaksi luokiteltu Claude oli päättänyt lähteä vielä ulos tuvasta, sillä ei menisi enää kauaa, että ovet lyötäisiin kiinni ja valmistauduttaisiin ensimmäiseen päivään. Ensimmäinen päivä ei kuulostanut Clauden mielestä kovinkaan herkulliselta, joten hän oli jo valmiiksi pahalla päällä tulevasta. Hän antoi itsensä laahustaa rappusia alas, kulkiessaan Tuskasiiven opiskelijoiden ohitse, jotka olivat matkalla varmaankin tupaansa Ellien johdattamana. Claude vilkaisi Ellien perässä kävelevää tatuoitua poikaa, jonka katseessa oli jotakin, joka sai Clauden tuijottamaan tuota outoa olentoa, joka mulkaisi häntä. Claude jäi epäilevästi hetkeksi seuraamaan rappusten alapäästä ryhmän kulkua, pitäen mielessään vain uuden oppilaan silmissä näkynyt suurien pupillien tyhjyyden. Se tyhjyys, jonka hän oli viimeksi nähnyt vanhempiensa silmissä, kun nämä olivat sekoilleet olohuoneessa aineiden kanssa. Jokin Clauden sisällä käski pinkoa sen nuoren perään, repiä hänet seinälle ja hakata tätä niin kauan, että viimeisetkin mahdollisuudet tuon aineiden käytöstä loppuisi, mutta Claude oli jumissa. Hän lopulta puuskahti itsekseen ja asteli takapihalle, pörröttäen ärtyneenä vaaleita hiuksiaan, ennen kuin jäi istumaan portaille ja katseli edessään kohoavaa puutarhaa.
Hän pyyhkäisi jostakin syystä hikoilevilla käsillään kasvojaan, tuntien jonkinlaista ahdistusta ja pelkoa sisällään. Hetken hän hengitteli rauhassa, jotta sai itseään koottua, ja kaivoi empivästi punertavan sävyisen tupakka-askinsa, jota piti kädessään pitkään. Hän ei ollut täysin varma, miksi kantoi sitä aina mukanaan ja päätyi istumaan portaikolle. Koskaan kuitenkaan polttamatta yhtäkään. Tämä oli vain jokin alitajunnan lähettämä tapa hänelle, että hän rauhoittuisi viileässä ilmassa, istuen kylmällä portaalla ja yrittäen kannustaa itseään jatkamaan päivästä toiseen. Claude, jos kuka vältteli päihteitä viimeiseen asti, mutta lähes joka ilta hän oli sen äärellä, että katsoi avaamatonta askiaan, jonka oli saanut isoveljeltään ennen tänne tuloa. Vuosiko siitä nyt sitten jo oli? Claude nojasi käteensä ja huokaisi syvään, ennen kuin tuli siihen tulokseen, että voisi nauttia kylmyydestä hetken, pimeydestä ympärillään, sekä katuvalosta ja puutarhasta. Hänen tapansa paeta huomista oli vain hidastaa aikaa turhalla, eli istua ja antaa ajatusten kulkea, samalla kun hän jäätyisi. Ehkä hän tavallaan toivoikin, että jäätyisi ja saisi pahankin influenssan, ettei voisi mennä seuraavana päivänä tunneille.

Nimi: heli-fairy

05.02.2019 20:46
Devin Miller – Tuskasiiven edustaja

Ruskeaa tukkaa asetellessaan pitkä poika tutkaili lavan toisella puolella, salin lattialla, tai no penkeillä, istuvia uusia oppilaita. Heitä oli aika vähän hänen miettiessään viimeisintä vuotta, mutta kai ne oppilaat tässä koulussa vähenivät muutenkin vuosi vuodelta. Devin kohautti olkiaan muiden siipien aloittaessa keräämään oppilaitaan kasaa kouluun tutustumista varten. Rehtorin puhe oli yllätys mennyt hänen korvastaan sisään ja ulos samalla sekunnilla pölyn leijaillessa salissa ja tuulen vinkuessa ikkunoiden takana lumisessa maailmassa. Hän yritti pidättää haukotustaan peittäen suutaan kädellään, mutta tyytyi sitten lujemmin pudistamaan päätään karkottaakseen uupumuksen. Ehkä se päivä tästä alkaisi. Tai no mihin se alkaisi, kun voisi jo päättyä. Pian hänen tukioppilas parinsa Ellie asteli lavan eteen ja kutsui kahta neitioppilas liittymään heidän seuraansa lavan eteen. Sekä myös Jayn tuo neiti näytti kutsuvan. Kiharat hiukset omaava herra nousi lopulta penkiltään ylös suoristaen ristissä olleet jalkansa kipeinä. Hän horjahti askelen verran eteenpäin, sitten löytäen tasapainonsa ja katseensa siirsi takaisin punatukkaiseen Ellieen. Onneksi innokkaalla neidillä oli sanottavaa ja kerrottavaa, tosin puhelua yhdessä Jayn kanssa, joka tosin vain murahteli toiselle takaisin. Ellie oli mukava persoona, ainakin yleisesti. Hän oli iloinen saamastaan tukioppilaasta, joka voisi viedä asioita eteenpäin hänen puolestaankin. Onneksi koulussa oli innokkaita puhujia, jotka puhuisivat hänenkin edestään. Herra Miller ei koskaan päästäisi liian montaa sanaa suustaan, vaan pidättäytyisi hiljaisissa oloissaan ja puhuisi jos tarve. Nytkin kaksi nuorta neitiä katselivat Ellien outoa toimintaa silmät hieman ymmällään, mutta hymy huulillaan aarnikotka eläimen omaava poika pyöräytti silmiään. Ellie selvästi omasi jo ideoita uusien oppilaiden varalta, joten Devin oli jo hieman luistamassa paikalta. Olihan Ellie sentään tukioppilas ja hän vain edustaja, joka näin ollen vastasi vain rangaistuksista ja sen sellaisesta. Poika hyppäsi alas lavalta maiharit kolahtaen lattiaan ja kääntyi vielä katsomaan kohti kaksikkoa, tai nelikkoa, jos uudet jo laskettaisiin mukaan. Aarnikotka siirsi katseensa punatukkaiseen, joka selvästi jo kyseli häneltä suunnitelmia.
”Viekää heidät tutkimusretkelle, ja tehkää siitä mielenkiintoista. Käyn kahvilassa ja ilmestyn takaisin ennen ovien sulkua”, poika tokaisi tummahkolla äänellä vilkuttaen kädellään vielä näkemiset uusille sekä vanhoille, suunnaten sitten askelensa kohti aulaa sekä kahvilaa, jossa sattui viettämään liiankin kauan aikaa aina välillä. Askelet kopisivat hiljaisessa koulussa, ei uskoisi, että kouluun oli juuri palattu ja siivet täynnä väkeä. Käytävät olivat suurimmaksi osa tyhjiä lukuun ottamatta muutamia kulmia, joiden takaa paljastuikin joku hahmo. Devin jatkoi matkaansa rauhallisesti eteenpäin askeltaen kohti teen tuoksuista koulun osaa, kahviota. Hän saapui pienelle tiskille, jossa oli pieniä leivonnaisia ja makeisia, sekä kuppeja ja tee ja kahvi tarjoilu. Edustaja otti itselleen keskimmäisen kupin kolmesta ja täytti sen kuumalla vedellä, sitten pohtien valintaa teestään. Valintoja ei ollut montaa, mutta perinteinen vanilja tee sai aina tämänkin aikuisen miehen innostumaan. Hän otti hymyillen pienen pussin muiden joukosta, kaivoi taskustaan muutaman kolikon ja heitti tasarahan myyjälle hymyillen. Herran kääntyessä pian ympäri hän huomasikin hiljaisessa kahvilassa ainoana istujana hyvän ystävänsä, Novan, yllättäen kahvilan perimmäisessä nurkassa yksin lehtiönsä kanssa. Neidin mustat hiukset koristivat hänen kasvojaan kauniisti, kun hänen päänsä oli kumartunut piirroslehtiönsä ylle. Näky sai Devinin huulille hymyn, samalla kun hän ruskeaa tukkaansa huitaisten lähti askeltamaan toisen nurkka pöytää kohti. Herra hiljaa astui lähemmäs tuon pöytää koputtaen sen puista pintaa hiljaa rystysillään.
”Hei Nova”, tämä tokaisi tytölle hiljaa ja istuutui tätä vastapäätä tee kuppinsa kanssa, jääden avaamaan teepussiaan, jonka sitten uitti kuumaan veteen, jonne oli jo heittänyt palan sokeria. ”Miten on ensimmäinen päivä mennyt?” herra sanahti pienen hiljaisuuden jälkeen tytölle hymy lämpimästi huulillaan. Pitempi loma oli jättänyt yhteydenpidon vähemmälle, vaikka aina etanaposti sekä puhelimet olisi keksitty. Oli aina mukavampaa nähdä aina kasvotusten.

Nimi: Masi

05.02.2019 18:09
//Pelko, en keksiny mitää :,D //
Luca Silver - Taikasiipi
Annoin silmieni painua kiinni väsymyksestä, jatkuvasti voimani ja sen käyttö kävivät muuten terveyteni päälle, jonka takia olin jatkuvasti väsynyt. Se oli huonoa asia sinällään, että voisin kohta alkaa pyörtyillä tunneilla tai vielä pahemmassa tapauksessa kesken urheilijoiden turnauksien. Minun olisi onnistuttava skarppaamaan itseni kanssa, en saisi antaa niin herkästi vaistoilleni vallan ja antaa itseni parantaa muita. Mitä minusta olisi loppujen lopuksi enää jäljellä, jos kävelen jatkuvasti parantamassa muita? Hymähdin itsekseni, kun muistelin, miten minulle oli ehdotettu lääkärin ammattia kykyni takia. Ihmiset eivät tainneet ymmärtää kuinka paljon voima saattoi syödä käyttäjäänsä.
Havahduin hetkeksi, kun Saga oli vastannut viestiini, vilkaisin sen ja suljin puhelimeni näytön. Annoin katseeni vielä pysähtyä hetkeksi valokuviin tietokonepöytäni yllä, joilla olin täyttänyt koko seinän. Kun joskus tästä huoneesta lähtisin, en varmasti irrottaisi niiden takana olevia sinitarroja, jotka pitivät kuvat seinässä. Otin mukavamman asennon sängylläni, vaipuen rauhalliseen horrostilaan, olin varma, että olin hereillä, mutta samalla taisin nukkua. Kuinkahan paljon kello edes olisi? En kuitenkaan jaksanut avata silmiäni, että olisin asettanut valmiiksi huomiselle herätyksen. Magnus kyllä huolehtisi, että minäkin olisin ylhäällä. Tai sitten ei, mutta varoitus sinne tai tänne, nyt tarvitsin vain unta. Tai kahvia.




/HELI & CHABI //

Alex Cooper - Tuskasiipi
Annoin käsieni maata polvieni päällä, kun istuin salin penkillä. Sali tyhjeni tyhjenemistään ja katseeni laahasi aavemaisesti käsissäni kiemurtelevissa tatuoinneissa. Olisin voinut raksuttaa aivojeni kanssa siinä ikuisuuden pupillit laajentuneina, mutta kai sitä piti yrittää olla mukana tässä paskassa. Kuitenkin jokin kaukaisuudessa kutsui minua nimeltä, joka sai katseeni kohoamaan lavalle, jossa ihmisen hahmoa muistuttava olento huitoi meitä lähemmäksi. Ja kun puhun meistä, muutaman rivin edempänä istui toinen Tuskasiiven oppilas. Lähdin kulkeutumaan omaan rentoon tahtiini paikalle, mittailen Jaytä, joka oli kehdannut kovistella minua, kun olin tullut myöhässä saliin. Hupaisaa se minusta oli, että raukkaparka jaksoi pitää niinkin kovaa kuria ja tehdä numeron turhasta. Tai minulle täällä kaikki oli turhaa, mielelläni olisin mennyt vankilaan ihmisten seuraksi ja katsonut millaisen pommin olisin siellä saanut räjäytettyä. Nyt minun piti tyytyä tähän turhaan ja tylsään arkeen, josta ei pääsisi pois useampaan vuoteen ja nääntyisin tylsyyteen. Mahdollisesti myös verenhimoon.
Katseeni lepäsi tyyninä pitkään Ellien kohdalla, maistellen suussani hänen nimeään, mutta hänen lempeytensä teki minulle selväksi, että olisi edes turha muistaa hänen nimeään. Hän kuitenkin kertoisi sen uudelleen, suloisen hymyn kera. Poika hänen takanaan, sivullaan, katseeni saattoi hieman olla sumea. Jossakin lähellä siis sai minut kohottamaan toista kulmaani, ehkä muut näkivät sen halveksivana ilmeenä, mutta yritin vain hahmottaa hänen ääriviivojaan. Kumpikaan näistä olennoista ei tuoksunut viehättävältä, mutta kuiva kurkkuni vikisi minulle, että hallusinoi rauhassa vain, kyllä sinä vielä tukehdut.
Ellien todetessa älyttömyyksistä ja pelleilyistä, joita he tekisivät, se sai Alexin hymähtämään, mikä sai toisen ensimmäisen vuoden opiskelijan mulkaisemaan häntä. Ilmeisesti tämä toinen yksilö halusi olla vakavampi tässä. Katseeni seurasi Jayhin, kun Ellie kietoutui tämän ympärille kuin pikkulapsi, joka kaipasi isänsä huomiota. Osasin hyvin arvata, mitä tuleva lukuvuosi toisi tullessaan, kuten kirjeessä minulle todettiin, olisin tarkkailun alaisena. Jay parka. Again. Joutuisi nyt olemaan toisen kiipeilypuuna ja vielä minun lapsenvahtinani. Silmäni siristyivät aavistuksen verran, kun aloin harkita, kuinka herkästi Jay huomaisi minun katoamistani, jos Ellie olisi paikalla kujeilemassa Jayn kanssa. Hupaisaa.
''Kannattaa varautua siihen, että sähköstä ei ole hyötyä niitä kohtaan, jotka omaavat sähkönvoiman. Sinuna olisin varovainen, oi lapsienvahti Jay-suuri'', Alex näpäytti, nuolaistessaan suupieltään mietteliäänä. Jayn ilme nytkähti vihaisesti, mutta se palautti alle murto-osasekunnin päästä takaisin rauhallisen ja kärsivällisen ilmeensä. Kiinnostuneempaa ihmistä sai etsiä keskuudestamme, joten Ellien pinkoessa jo omia menojaan, päätin sen tylsän mykän ja mulkoilevan gorillavanhuksen, unohtamatta pikkutyttöä, lähteä askeltamaan Ellien perään. Ja kun joskus kierros olisi ohitse, menisin huoneeseeni, jos minulle sellaista olisi suotu ja jäisin seuraavaksi viideksitoista minuutiksi polttamaan askistani röökejä ja pohtisin tapanko itseni vai jonkun muun. Jay kehotti ensimmäisen vuoden tyttöä lähteä myös Ellien perään ja vilkaisten jäi odottamaan Devinin vastausta.

Nimi: Pelko

04.02.2019 20:23
//MASI//

Saga Andersson - Leijonasiipi

Olin edelleen istumassa penkillä, koska Luca ei ollut vastannut. Uppouduin ajatuksiini ja odottelin vielä hetken, ja sitten puhelin piippasi. Näyttö avautui ja huokaisin helpotuksesta tajutessani, että viesti oli tullut Lucalta.
Luin nopeasti viestin jossa Luca kertoi, että tänään oli vapaa päivä. Mahtavaa, nyt en myöhästyisi mistään tärkeästä, sillä olisin halunnut vajota todennäköisesti mereen, jos joku olisi tajunnut, etten ollut tullut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
"Kiitos. Ja sori tästä vaivasta. -Saga" Näpyttelin vastauksen Lucan viestiin ja suljin puhelimeni.
Kai voisin mennä omaan tupaani, juttelemaan vaikka muiden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa? Tai sitten voisin vaikka mennä järjestelemään paikkoja huoneessani, ettei se olisi niin karsean näköinen.
Lähdin hieman epävarmana astelemaan kohti tupaani. Menin sisälle ovista ja näin pari oppilasta juttelemassa toisilleen. En ollut varma minkä ikäisiä he olivat, mutta he näyttivät aivan minun ikäisiltä. En kuitenkaan kiinnittänyt heihin huomiota, vaan otin suunnakseni kierreportaat, jotta pääsisin yläkertaan, siellä olisivat huoneet. Astelin portaita varovasti, jotta pitäisin mahdollisimman vähän ääntä.
Sitten vihdoin pääsin ylös ja astelin oman huoneeni ovelle. Otin avaimen repustani, jotta pääsisin huoneeseeni. Asetin avaimen lukkoon ja avasin oven varovasti. Sitten vedin avaimen lukosta ja astelin huoneeseeni katsellen samalle ympärilleni, kuin tutkiakseni sitä uudelleen. Nyt alkaisin järjestelemään sitä. Heitin reppuni sängylle ja aloin siirtämään kirjahyllyä pois pöydän vierestä. Sitten vaihdoin sängyn paikkaa, sekä otin harmaat rumat verhot pois ja vaihdoin niiden tilalle kotoani tuomani siniset kukkaverhot. Enää sininen peitto ja tyyny sekä pari kirjaa kirjahyllyyn, ja kasvi pöydälle, niin kaikki olisi valmista. Ja tietenkin pari mattoa lattialle.
Sitten puhelimeni piippasi. Oletin että viesti olisi Lucalta. (?)

Nimi: Chabi

03.02.2019 08:45
//HELI, Devin, mutta voit lukea ihan vaan lopun jos haluat. Masikin voi vastata ACDCllä jos haluaa.

Ellie Mcleod – Tuskasiiven tukioppilas

Ellie taputteli kärsimättömänä jalkaansa puupintaista lattiaa vasten, odottaen muiden siipien ensin kuuluttavan uudet oppilaansa, ennen kun kailottaisi Tuskasiiven tulokkaat muulle maailmalle. Ensin meni leijonasiipi, Sammyn kuuluttaessa kolme uutta oppilasta ennen kuin lähti kengät salissa kaikuen Markin kanssa opastamaan uutta vertaan, sitten varjosiipi –yksi toisensa jälkeen eri siipien edustajat ja tukioppilaat nousivat paikoiltaan ja astuivat eteenpäin, vieden enemmän oppilaita salista, kunnes vain pari oli jäljellä. Rehtori oli jo lähtenyt, mutta Ellie ei olllut kovinkaan huolestunut siitä, vilkuttaen hammasrivistönsä paljastaen kauempana seisovalle Jaylle, joka näyti kamppailevan itsensä kanssa pettyneen päänpudistuksen ja kulman kohotuksen välillä.
Lopulta tuli Tuskasiiven vuoro, huoneen ollessa jo melkein tyhjä, joten Ellie hyppäsi ketterästi jaloilleen, tehden lähinnä vain itseään huvittaakseen suuren näytöksen nopeasta listansa silmäilystä ja läpsi Devinin olkapäätä leveästi virnistäen.
”Katso Devin, meillä on runsaat kaksi uutta leikkikalua!” Ellie Hihkaisi harppoessaan lavan reunalle, ja viittoi Jayta tulemaan lähemmäs. Mies näytti siltä, kuin olisi mielummin käyttänyt hattunaan aktiivista ampiaispesää, mutta vuosien varrella he olivat oppineet jonkunlaisen yhteisymmärryksen keskenään, joka tarkoitti lähennä sitä, että Jay oli oppinut kestämään tytön puhdasta hulluutta ja takertuvaisuutta, ja Ellie oli oppinut käyttäytymään lähestulkoon kuin normaali ihminen. Alku oli ollut hankala, kummallekkin, Ellien ollessa ollut lähempänä raivotautista eläintä ja Jayn omistaessa kymmenen sekunnin hermot, mutta nykyään hän kykenisi jopa valehtelematta sanomaan, että ikävöisi miestä jos tämä lähtisi.
Sillä aikaa kun Jay teki hapanta matkaansa lavan vierelle, Ellie kutsui Monica Dulleria ja Alexander Coopperia, viittoen heitäkin lähemmäs. Kun kaikki olivat suunnilleen siinä missä hän halusi heidän olevan, Ellie tiputtautui kovakouraisesti jo valmiiksi pahoinpidellyille polvilleen, sinertävän violettien ja kellertävän vihreiden galaxien läikittäessä paljasta ihoa kuin kummallinen abstracti maalaus.
Hän katsoi kirkkaanvihreillä silmillään kahta tulokasta, antoi katseensa lävistää heidät tutkiessaan heitä pää kallellaan pienimmästä varpaasta päälimmäiseen hiusortuvaan saakka.
Ellie nyökkäsi hajamielisesti nojatessaan äreästi murahtavaan Jayhin. Kumpikaan heistä ei muistuttanut Ellietä itsestään – Hän oli ollut suunnilleen saman ikäinen kuin tämän vuoden tulokkaat, mutta hänessä ei ollut samanlaista, hermostunutta päättäväisyyden auraa kuin Monicassa, tai läpitunkevan katseen omaavan Alexanderin puhdasta, raakaa voimaa. Ei, hän oli ollut elävä kuollut, hereillä, mutta ei kuitenkaan. Ellie ei muistanut paljoa siitä, kaikki päivät olivat olleet hänelle samanlaista puhdasta kauhua elämistä kohtaan. Hän oli ollut niin syvällä omassa mielessään, ettei hän ollut kyennyt erottamaan sitä faktaa, että puolet hänen kuulemistaan äänistään oli hän itse. Hän ei ollut tiennyt elävänsä painajaisessa. Hän ei uskonut, että oli silloin tiedustanut edes olevansa elossa. Niin syvällä hän oli ollut.
Hän hymyili vinosti Monicalle ja Alexanderille, pistäen kämmenensä sydämensä kohdalle. Pieni auringossa haalennut, ringinmuotoinen arpi oli näkyvissä siinä, missä luoti oli lävistänyt sen monia vuosia sitten.
”Olen Ellie, kaunis ja kaikenvoipa tukioppilaanne, ja tuo,” hän sanoi, osoittaen peukalollaan olkansa yli Deviniä, ”On siipenne edustaja, ja se jolle pääasiassa vastaatte kaikesta älyttömästä pelleilystä, jota tulette tänä vuonna tekemään.”
Esiteltyään sekä itsensä, että Devinin, Ellie kiinnitti itsensä suurin elein Jayn olkapäiden ympäri, ja rutisti tätä tiukasti. Jay antoi pienen varoittavan murahduksen ja mulkoili hiljaa edessään olevaa tyhjyyttä, mutta ei tehnyt elettäkään liikuttaakseen käsiään puuskasta irroittakseen tilanteeseen tyytyväiseltä näyttävää tyttöä.
”Ja jos ette käyttäydy, niin Jay tässä näin vetää 15 voltin sähkösikun aivojenne läpi!” Ellie naurahti iloisesti roikkuen edelleen Jayn kaulassa. Jay näytti siltä kun hän olisi ihan millä hetkellä tahansa valmis demonstroimaan Ellien lausetta. ” ne, jotka eivät tätä ensikäden kokemuksesta tiedä, tuo pikkuriikkiseltä kuulostava määrä on tarpeeksi käristämään aivosi siihen kuntoon, että menetät kontrollin lihaksistasi!” hän selosti innossaan, hypäten yhdellä helpolla liikkeellä lavalta ja vetäen Jayn puoliksi mukanaan alas. Jay älähti ja kirosi hyppiessä hetken aikaa jaloillaan tasapainon säilyttämiseksi, Ellien nauraessa heleästi hypähdellen ketterästi kauemmas miehen horjunnasta.
”Elli nyt Juman -,”
”Ajattele lapsia!” Elli henkäisi dramaattisesti yrittäessään peittää pakoon pyrkivän Monican korvia.
”Elli -,”
”Lapset!
Jay pyöräytti silmiään. ”Koska koko sataman merimiehet eivät peitä korviaan joka kerta kun lyöt varpaasi johonkin.”
Ellie virnisti näyttäessään Jaylle kieltään ja kiisi paljaat jalat lattiaa vasten läpsyen ja hiljaa kiherrellen paikalta oven suuntaan, pysähtyi äkisti ja pyörähti kantapäitään käyttäen ympäri, kaikki melkein vain 30 sekunnin mittaisessa episodissa. Punaiset hiukset leijailivat vielä hänen kasvojensa edessä Ellien pureskellen mietteliäänä peukaloaan.
”Hei Devin, jos sulla on muuta tekemistä, niin voidaan Jayn kanssa viedä kakarat keskenään linnaan ?”

// MASI

Aveline Montenegro – Varjosiipi

Awa teki parhaansa tukkiakseen kaikki tukioppilaan läpitunkevalla äänellä mangeretut lauseet, kuunnellen vain puolella korvalla kuullessaan jotakin varjosiiven luokista, mutta muuten hän ihan omaa terveyttään ajatellen koetti poistaa blondin koko olemassaolon muististaan. Ilmeisesti aivot poistivat jatkuvasti turhaa tietoa itsestään kapasiteetin ollessa rajallinen, joten Awa ei epäillyt unohtavansa tytön pian. Kuullessaan pojan sanat, Awa vilkaisi tyttöä, tämän käden eleitä ja kipakkaa kävelytyyliä ja melkein irvisti inhosta. Miksi tälläisellä ihmisellä piti olla jokin hyödyllinen voima? Tyttö tuskin osaisi ulos edes paperipussista, vaikka toinen pää olisi auki ja siihen oltaisiin piiretty kartta sisäpuolelle.
”Voin luvata, että hän ilmeestyy jo,” Awa ilmoitti lähinnä vain itselleen. Ainakin pojan seuraavat sanat toivat jonkinlaisen lohdutuksen illuusion, johon hän voisi tukeutua menettäessään hermonsa pahemman kerran. Ehkä hän jopa kävisi kohteliaaksi, ja kutsuisi edussoppilaan mukaan leikkimään. Ehkä Awa siirettäisiin tuskasiipeen ja tehtäisiin perinnöttömäksi nimettömäksi hänen perheensä saadessa viimein tarpeekseen Awan oikuista. Ehkä Awa nukkuisi seuraavat 150 vuotta ja heräisi vasta kun ärsyttävä blondi olisi kuollut ja kuopattu. Hän piti ideasta, lämmin tyytyväisyys kietoen hennot käsivartensa Awan kauan sitten kuolleen kehon ympärille.
Awa pysähtyi välittömättömästi käskyn tullessa, tutkien ilmeettömänä vanhaa massiivista ovea. Ovet olivat uhkaavalla tavalla kauniit, toisen koristeellisen korpin kantaessa vuosien pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun merkkejä kasvoillaan. Awa tiesi kaikkien ovien takana olevan voimakkaita, -vaarallisia. Silti se, että hän jakaisi tilan näiden samaisten vaarallisten henkilöiden kanssa ei haitannut häntä, niin kuin sen ehkä olisi kuulunut. Kotona hän oli aina yksin, vaikka hän olikin ihmisten ympäröimänä. Vaikka sama vaara olikin varjosiiven samettiverhojen ja tumman kaluston yllä, täällä se olisi täysin Awan päätettävissä. Hänen ei olisi pakko olla yksin, hänellä oli valinnanvapaus olla yksin. Ja se oli jotakin kaunista ja vapauttavaa.
Huone itsessään muistutti häntä jollain tavalla kodista romaniassa, tumman kartanon massiivisten ovien ja samenttiverhojen piilottaen kolme yli satavuotiasta, jotka eivät olleet päivääkään yli 50. Eivät olleet olleet moneen sataan vuoteen. Goottityylinen kaluste ja victoriaaninen arkkitehtuuri, sai Awan melkein haukkomaan henkeään. Hän ei ollut varma oliko muistutus kodista hyvä vai huono asia, mutta huone itsessään oli henkeäsalpaavan kaunis.
Hän kuunteli toisella korvalla edussoppilaan piruilua,olematta kovinkaan huolestunut heille annetusta kotiintuloajasta, mutta suurin osa hänen huomiostaan oli edelleen huoneen yksityiskohdissa ja aulassa oleilevissa ihmisissä.
Awa repi katseensa irti -ja todella, hänellä pitäisi olla enemmän itsekontrollia kuin tämä -, ja kääntyi puolestaan blondin tukipppilaan ja mustatukkaisen pojan puoleen. He vaikuttivat tuttavallisilta, ja hetken aikaa Awa mietti inhosivatko he toisiaan todella niin paljon kun antoivat muiden käsittää, vai oliko kaikki vain osa jotain kummallista 'melkein ystävyyssuhdetta' jota Awa ei voisi koskaan ymmärtää. Ehkä kaikki oli vain osa pojan persoonallisuutta. Ehkä Awa oli emotionaalisesti sokea, eikä olisi erottanut eri tyyppisiä ihmissuhteita toisistaan, vaikka ne löisivät häntä kasvoihin. Mutta pojan naurusta ja viattomasta äänensävystä huolimatta sanat olivat uhkaavat, melkein julmat, ja Awa päätti etteivät he sittenkään pitäneet toisistaan kovinkaan paljoa
Jälleen kerran Awa päätyi lähinnä vain kuuntelemaan tyhjä ilme kivisillä kasvoillaan muiden tarvetta äänekkyyteen, vilkaisten etäisesti muiden varjosiipiläisten reaktioita edustajan sanoihin, joka kohdattiin lähinnä vain hiljaisella hyväksynnällä.
''Huoneenne ovat merkittynä sukunimienne ja numeroiden mukaan, joten varmasti jokainen löytää perille'', se jota he kutsuivat Christyksi hymyili, mutta Awa oli jo nimennyt tytön mielessään niin monella eri tavalla, että todennäköisesti hän unohtaisi tytön nimen jo huomenna. Toisaalta uutinen sukunimestä oli positiivinen, ja sai Awan hieman paremmalle päälle - päivä olisi käynyt pitkästyttäväksi jos hänen olisi pitänyt oikoa jokaista pikku mieltä joka erehtyisi kutsumaan häntä Avelineksi. Normaalisti kotona hänellä olisi ollut jo joku, joka olisi purkanut Awan tavarat ja vaatteet hänen puolestaan, mutta jotenkin tämä yksinkertainen käytäntö, joka oli varmasti monelle tuttu, ehkä jopa epämiellyttävä, oli Awalle niin vieras, että hän huomasi jopa odottavansa saavansa oman huoneensa rauhaisuudessa tehdä ensimmäistä kertaa elämässään jotakin täysin itsenäisesti, ilman valvovaa katsetta tai palvelijaa seisomassa vieressä.
Kinaaminen jossain hänen vasemmalla puolellaan kiinnittivät Awan huomion, ja todella, hänen ei ollut edes hieman yllättynyt huomatessaan edussoppilaan ja Christyn vääntävän kättä jälleen jostakin merkityksemättömästä, pieni hymynkare uhkasi käydä perijättären verenpunaisiksi maalatuilla huolilla, Chrissyn saadessa toisen jalalta terveen tuuppauksen, mutta ele kuoli yhtä nopeasti kuin oli syntynytkin, jättäen jälkeensä vain valkean tyhjyyden. Awa kohotti aavistuksen verran toista kulmaansa katsellessaan hiljaa pieni omahyväisyys sisällään kuplien Christyn lähtöä, jonkun vihdoinkin päästessä eroon painajaistytöstä. Hän tuhahti miltei huomaamatta pudistaessaan päätään, ja siirsi melkein utelias ilme kultaisissa silmissä tuikkien katseensa pojan silmiin. ” Hän on kuin kävelevä, hengittävä versio migreenistä. ” Awa totesi, melkein ihmeissään tästä hämmästyttävästä tieteellisestä oivalluksesta astellessaan lähemmäs. Hän viittoi viereistä paikkaa kysyvästi. Normaalisti Awa ei olisi vaivautunut kysymään, mutta nyt hän koki olevansa jonkun muun alueella, eikä olisi järkevää astua jonkun varpaille heti ensimmäisenä päivänä. Hänellä ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä moisen setvimiseen myöhemmin, - jos toinen todella halusi juoda rauhassa, Awalla olisi jo toisia suunnitelmia. Ei ehkä yhtä mielenkiintoisia, mutta suunnitelmia kuitenkin.

Magnus Yuki – Taikasiiven tukioppilas

Kaikki tuntui väärältä, hänen kumittaessa ja muokatessa sanoja, niiden muoto väärä tai lauseiden tyyli kammottava. Normaalisti hän istuisi joko omassa huoneessaan, tai Lucan huoneen lattialla kirjoittamassa, lukien sitä ääneen Lucalle, että saisi tämän (ei aina niin rakentavan tai avuliaan ) palautteen mistä ikinä olikaan kirjoittamassa sillä hetkellä, mutta koulun juuri alkaessa hänellä ei ollut tähän luksukseen aikaa, ja oli heti sen jälkeen, kun oli varmistanut, ettei Luca olisi säälittävä ja nukkunut koko päivän ohitse, suunnannut lehden toimistoon ja aloittanut työt. Jotenkin se ei vain tuntunut samalta, ja hän kaipasi Lucan läsnäoloa.
Magnus tuhisi turhautuneena kumittaessaan saman kohdan jo ainakin viidettä kertaa, purren kynäänsä ehkä hieman kovemmin kuin olisi kuulunut ja kuljetti kättään edes takaisin hiustensa lomi. Kova ääni hänen vasemmaltaan sai Magnuksen koko kehon hätkähtämään suoraksi, kynän pudotessa hänen sormiensa lomi lehtiölle ja ruskeiden silmien räpytellessä villisti hänen mielensä yrittäessä rekisteröidä mitä hänen silmänsä jo tiesivät. Kun kaksikko kuitenkin kohtasivat, Magnuksen koko kasvot puhkesivat valloittavaan, ehkä hieman hämmentyneenä punastuvaan virneeseen hymykuoppineen.
”Ai, Zoe, hei,” Magnus tervehti rapsuttaessaan takaraivoaan pari kertaa.
Jos totta puhutaan hänen olisi kuulunut olla varmaankin paljon valppaampi, tai edes osaavan odottaa, että teknisesti julkiseen tilaan voisi tulla ihmisiä, varsinkin hänen oman kerhonsa edustajia, mutta hän oli yksinkertaisesti ollut vain liian uppoutunut turhautumiseensa ja haluunsa saada jotakin aikaiseksi, ettei ollut edes kuullut tytön askelia. Hän nyökkäsi mietteliäänä Zoen tervehdykseen tytön kaivaessa omia tarpeitaan esiin laukustaan. Hän oli itse miettinyt samaa asiaa, ja oli iloinen, muttei yllättynyt Zoen ollessa samoilla linojilla hänen kanssaan.
Muistaessaan ryhmätunnin, hän kirjasi sen nopeasti ylös sivun laitaan, mutta ei muuten vastannut sen kummemmin. Hän uskoi Zoen kysyvän apua, jos sitä tarvitsi, ja arveli hänen tulleen tänne juuri suunnittelemaan tarkemmin lehden sisältöä.
''En keksi muuta kerrottavaa lehteemme tulevalla kuukaudella kuin kokeista selvittää parhaiten menestyneet ja ne jotka eivät päässeet läpi, sekä se joku hemmetin urheilijoiden turnaus peli kaupungilla. Ongelmanani vain on se, ettei minulla ole ketään tuttua urheilijoiden tiimissä, jotta voisin päästä haastattelemaan heitä, kuvaamaan heitä ja heidän turnaustaan'', nainen puuskahti katensä ristien, silmäillen Magnusta sillä samalla tutkivalla, ovelalla katseella johon hän oli tottunut .
Magnus pyöräytti silmiään hyväntahtoisesti ja laski kätensä Zoen hartialle.
”Zoe, kultaseni, jos yrität manipuloida, niin tee se edes hieman paremmin jooko?” Hän naurahti pudistaessaan päätään, antean kätensä liukua jälleen omalle puolelleen pöytää. Pahoinpidelty kynäparka löysi jälleen tiensä pehmeiden huulien väliin Magnusin kääntyessä takaisin lehtiönsä pariin, tehden välillä korjauksia siellä täällä ja työntäen lukulasejaa ylös nenänvarttaan pitkin.
”Haluat käyttää hyväksi mun suhdetta Lucaan, ehkä jopa Miloon – Älä huoli, se oli jo suunnitelmissa.” Magnus vastasi virnistäen.
”Laadi lista omista kysymyksistäsi, ja katsotaan kuinka paljon uusia lisätään omaan listaan, ottaisin sinut tietenkin mukaan, mutta muistelisin jonkun kutsuvan tätä suurta, kunniallista tapahtumaa vain 'joksikin hemmetin turnaukseksi', eikö se niin mennyt?” Magnus kysyi viattomasti, nostamatta päätään papereistaan. Hän halusi tämän valmiiksi mahdollisesti jo tänään, ja tiesi, ettei Zoe ottaisi hänen työnarkomaniaansa itseensä. Magnuksen sanat saattoivat olla toinen tarina, mutta yleisesti tytöllä oli suhteellisen hyvä huumori tälläisestä.

Nimi: Masi

01.02.2019 19:05
Luca Benjamin Silver - Taikasiipi

Luca nyökkäsi kevyesti Sagalle, joka esitteli itsensä. Ensimmäisen vuoden opiskelijaksi Luca olikin tytön päätellyt, tämän olemuksesta ja siitä, ettei Luca ollut tätä ennen koulussa tavannut. Urheilijoiden kapteenilla oli kuitenkin kohtalaisen hyvin kaikki oppilaat tiedossaan, vaikkakaan ei tietenkään ollut läheskään kaikkien kanssa ollut ikinä tekemisissä. Kuullessaan tämän olevan Leijonasiivestä, Luca kohotti hieman toista kulmaansa, muistuttaen itseään, että veljeily muiden siipien kanssa olisi kiellettyä, jonka takia saattoi olla ollut virhe antaa hänen numeronsa Sagalle.
Luca heilautti hyvästiksi kättään Sagalle, välittäen vielä kohteliaan hymyn, ennen kuin kääntyi toimittajien työtilan puolelle. Kuitenkin ovella hän huomasi, että Magnus oli jo saanut seuraa Zoesta, jonka takia päätti antaa kaksikon olla. Kyllähän Luca nyt tiesi, että Magnus osasi olla hyvin kiinnostunut lähes jokaisesta neidistä, joka vaan nenänpäänsä näyttäisi tai puhuisi hänelle, jonka takia Luca ei halunnut häiritä ystäväänsä.
Poika päätti lähteä suuntamaan takaisin kohti omaa siipeään, jotta voisi palata huoneeseensa nukkumaan. Tai ainakin ottamaan rennosti, hän ei ollut koennut kovinkaan hyvää olotilaa tänään ja uskoi sen johtuvan siitä, että oli parantanut edellisenä päivänä pienen lapsen kaupungilla, joka oli kaatunut maahan, niin, että nahka polvista ja käsistä oli repeytynyt.
Taikasiipien ovista astellessaan sisälle, Luca otti heti suunnakseen ylätasanteen, jossa huoneet sijaitsivat. Hän antoi katseensa käydä vielä uusien opiskelijoiden kasvoilla, painaakseen nämä tarkasti mieleensä ennen kuin kierreportaita pitkin pääsi oman huoneensa edustalle. Luca kaivoi taskustaan avaimensa ja avoi huoneensa oven, astellen sisään, oven valuessa hänen perässään kiinni. Nuorukainen lysähti istumaan sänkynsä päälle, katsellen vielä hiljaisena käsiään, joissa oli ikävät naarmut parantamisesta. Polviakin kivisti ikävästi, kun farkut hiersivät niitä, mutta mielummin hän kantaisi kivun taakan kuin pieni lapsi. Olihan voimien käyttö kiellettyä, mutta kuka nyt pikku lasta uskoisi, että joku nuorukainen olisi parantanut hänen naarmujaan.
Kaatuessaan selälleen sänkyynsä, hän kopautti päänsä vahingossa seinään ja ähkäisi tuskallisena. Samaisella hetkellä hän huomasi puhelimensa tyynynsä päällä, vilkuttamassa valoa, että hänelle olisi saapunut viesti. Hieman kulmiaan kurtistaen, hän ajatteli sen olevan Magnus, joka kaipaisikin hänen apuaan paeta toimittajien urakoinnista, mutta päinvastoin, viesti oli tullut joltakin tuntemattomalta.
Avatessaan puhelimensa, whatsapp aukesi heti ja näytölle avautui viesti. Hetken Luca räpytteli silmiään, kunnes avasi viestin lähettäjän kuvan ja tajusi sen olevan Saga. Se tyttö, jonka vasta hetki sitten hän oli hyvästellyt aulassa. Oliko sitten ollut virhe antaa tytölle hänen numeronsa? Miksi tyttö edes oli halunnut sen?

''Tänään on vapaa päivä, Saga. Kannattaa tutustua ympäristöön ja etsiä jotakin kivaa tekemistä, mahdollisesti tutustua muihin jäseniin siivessä. En usko, että sun tarvitsisi olla missään, kunhan nautit olostasi ja tutustut uuteen ympäristöön'' - Luca.

Lähetettyään viestin, Luca laski puhelimen vatsansa päälle, kellahtaessaan makaamaan oikein päin sänkyynsä. Hiljaisena hän katseli kattoa ja samalla naputti sormellaan puhelimensa taustaa, uppoutuen ajatuksiinsa.

Nimi: Pelko

31.01.2019 16:11
Saga Andersson - Leijonasiipi

Katselin yhä poikaa, joka ojenti kättäni minulle. Tartuin hieman ujostellen käteen, ja odotin, kunnes poika olisi sanonut nimensä.
"No, minä olen Saga Andersson... ja kyllä, olen ensimmäisen vuoden opiskelija... Ööh... Olen Leijonasiivestä ja ööh... no olen ajatellut ryhmäkseni leipureita", vastasin ja yritin hymyillä tälle.

Olin kysynyt pojalta numeroa, mutta vaikka hän näytti hieman yllättyneeltä, hän kuitenkin kaivoi taskustaan kynän ja jonkun paperilappusen. Hän raapusti ilmeisesti siihen numeronsa, jonka jälkeen ojensi sen minulle. Minulla ei tietenkään ollut taskuja, joten pidin lappuani taskussa. Poika sanoi, että voisin laittaa hänelle viestiä, jos tulisi ongelmia.
"No... Kiitos paljon... Taidankin tästä varmaan nyt lähteä", sanoin ja katsahdin vielä nopeasti Lucaa, ennen kuin lähdin.
Mutta minne menisin? En enää tiennyt. Pitäisikö minun mennä luokkaani, vai mitä? Oliko Mark maininnut minulle jotain? No, voisinhan minä laittaa Lucalle viestiä, joten kaivoin puhelimeni repustani.
Näppäilin Lucan antaman numeron puhelimeeni, ja avasin WhatsAppin. Sitten aloin kirjoittamaan:
"Hei Luca. Täällä on siis se Saga Andersson, joka sulle äsken esittäytyi. Tajusin just, et en tiiä, minne pitäs mennä... Pitääkö mun mennä Leijonasiiven tupaan, vai jonnekkin muualle? En enää muista mitä Mark, se Leijonasiipeläinen joka esitteli mulle paikkoja kerto. Nii ootko sä tietonen?" painoin Lähetä-napista ja viesti lähti menemään.
Toivottavasti Luca vastaisi pian, ettei hän myöhästyisi jostain tärkeästä. Istahdin johonkin penkille odottelemaan.

//Sori tää oli tosi lyhyt//

Nimi: Masi

30.01.2019 22:42
Samantha Red - Leijonasiipi

//Vai että piennen lapsen kengät >:D Miulla samankokoinen räpylä kuin Olivialla, lol //

Sammy räpäytti silmiään, kun Olivia kysyi olisiko hän tämän viereisessä huoneessa. Sammy hieraisi hieman huvittuneena niskaansa, siirtyen lähemmäs oman huoneensa ovea.
''Itseasiassa en tainnut kunnolla esittäytyä sinulle. Nimeni on Samantha Red, mutta kutsu vain Samiksi tai Sammyksi, se joka erehtyy minua kutsumaan oikealla nimelläni, lupaan työntää hänet parvekkeelta alas, ja mikäli hän selviää siitä, poltan hänet elävältä'', viattomasti Sammy hymyili, vaikka hänen lausahduksensa olikin hänen tapansa vain vääntää huumoria. Sammy ei voinut sietää oikeaa nimeään, kuka terve järkinen oikeasti nimeäisi lapsensa Samanthaksi? ''Täällä huoneet on aseteltu aakkosten mukaan, joten ilmeisesti välissämme ei ole ketään muuta, jonka sukunimi alkaisi samalla kirjaimella'', nainen kohautti olkapäitään, taputtaen kevyesti oman huoneensa ovea sen merkiksi, että se todella olisi hänen koppinsa.
Hämmentyneenä Sammy seurasi Oliviaa tämän huoneeseen, kun toinen lähes talutti häntä perässään. Punapää seuraili Olivian reaktiota, kun tyttö tapitti ulos ikkunasta ja antoi katseensa kierrellä huoneen tapeteissa. Huone vaikutti teennäiseltä, mutta toisaalta Sammy olikin laittanut jo ajat sitten oman huoneensa uuteen uskoon, joten miten hän olisi paras sanomaan mitään tästä. Sammyn kasvoille levisi huvittunut virnistys, kun Olivia mainitsi, että toivottavasti hän ei olisi asiasta aiemmin yhdellekään sudelle todennut. Sammy katseli muka viattomasti muualle, mutta olemus kertoi selkeästi, että sellainen tilanne ei päättynyt hyvin, mutta Sam ei tuttuun tapaansa osannut tukkia turpaansa omien mielipiteidensä kanssa ja mietti aina jälkeenpäin asioita.
''Tiikeri?'', Sammy toisti nyökytellen mietteliäänä ja mittaili sitten toisen huonetta. ''Sitten sinun ei ehkä kannata alkaa tässä huoneessa harjoitella hahmollesi muodonmuutosta'', Sam hymyili, jatkaen kuitenkin Olivian kuuntelua, vaikka hänen mielikuvanaan olikin, kuinka Olivia muuttuisi tiikeriksi ja tajuaisi, ettei mahdu kunnolla kääntymään huoneessaan. Ainakin sen verran Sammy osasi tukita turpansa, ettei hän maininnut mitään siitä, että hyvä, että toisella oli vanhemmat, joista oli ollut jotakin hyötyäkin. Hän päätyikin nyökkäämään, kun Olivia kertoi ulkonäkönsä piirteiden perimisestä. Kysymättään Sammy oli juuri saanut kuulla jonkin asian toisen perheestäkin, mikäli oli mielenkiintoista. Sammy mietti hetken kuultuaan kysymyksen itsestään, hän näykkäisi mietteliäänä alahuultaan, sillä useiten hänen tapoihinsa ei kuulunut vastata näihin kysymyksiin mitään, mutta mitäpä haittaa siitä voisi olla.
''Niinkin tylsää kuin punakettu. Siinä missä sinä olet jättiläinen, arvon pikku neiti muuttuessasi muotoosi, minä olen edelleen vain minä. Pitkäkoipisena ja häijynä kettuna'', Sammy kohautti olkapäitään, osaten nyt paremmin yhdistää Olivian hiustenvärin ja tämän eläimen toisiinsa. Mutta olihan se nyt Sammynkin kohdalla aika selvää, punakettu ja punapää. ''Harmillista, että meidän muodonmuutos tuntimme järjestetään ikäluokka kohtaisesti, vaikkakin olemme kaikki samalla alueella ja omissa ryhmissämme. Olisi ollut hauskaa viettää kanssasi aikaa, arvon tiikeri'', Sammy hymyili.
''Yleisimmät eläimet, miksi osaamme muuttua taitavat kyllä olla kissaeläimet ja koiraeläimet, sitten on muutama lintu joukossamme ja yksi tarujenhohtoinen paholainen. Mutta täytynee kai muistaa, että Tuskasiiven jäsenistä osa on Leijonasiiven jäseniä, loput ovat pitkälti Varjosiivestä tai Taikasiivestä. Harva koskaan on Liekehtivästä siivestä, joten olemme mekin sitten kai aika vaarallisia tapauksia'', Sammy tokaisi, miettien seuraavana päivänä alkavia tunteja. Miltähän tarkalleen Olivia näyttäisi?

Nimi: Masi

30.01.2019 22:21

// Heli, sitten kun Devillä kerkeät? ^^ //

Natalie Maya River - Taikasiiven edustaja

Nova katseli tyytyväinen hymy kasvoillaan, kun tilanne näytti alkavan rauhoittua Taikasiivessä, kun oppilaat siirtyivät kohti omia huoneitaan tai tutustumaan vanhempiin opiskelijoihin. Hän kääntyi tyytyväisenä Magnuksen puoleen, tai oikeastaan suuntaan, jossa poika hetki sitten oli ollut, mutta ymmärtäessään, että myös Luca oli kadonnut hänen näkyvistään, kaksikko oli jo lähtenyt johonkin.
''Ruben jos heille tulee jotakin kysyttävää tai teille tulee täällä jokin ongelma, laita minulle viestiä, mikäli et itse kykene hoitamaan sitä. Menen kahvioon juomaan päiväkahvit'', Nova heilautti kättään sen merkiksi, ettei kuuntelisi vastaväitteitä ja että lähtisi samaisella hetkellä. Tuttuun tapaansa hän nappasi vielä lehtiönsä sohvapöydältä tuvassa ja kuunteli sivukorvalla, kuinka Ruben kritisoi häntä muka hiljaa kuiskimalla Galatealle. Novaa se ei häirinnyt, hän ei ollut koskaan ollut siitä kiinnostunut, jos muilla olisi pahaa sanottavaa, hänet oli tähän valittu, joten häntä myös kuunneltaisi niin kauan, kun hän tätä tehtävää pitäisi yllä.
Nova jatkoi matkaansa ulos tuvan suurista ovista, jotka oli jätetty auki ja suljettaisi vasta usean tunnin kuluttua, sillä hiljaisuuteen oli vielä aikaa. Hän lähtikin harppomaan kengät kopisten lattiaa vasten portaita alas, tervehtien rehtoria, joka oli matkalla varmaankin omaan työhuoneeseensa. Kerran päivässä mies sieltä saattoi poistua, mutta muuten tuolla tuntui riittävän siellä tarpeeksi tekemistä. Nainen laskeutui alimpaan kerrokseen, päätyen aulaan, jossa huomasi Magnuksen jatkavan matkaansa toimittajien ryhmän tiloihin ja Lucan juttelemassa jonkun ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa. Nova kurtisti hieman kulmiaan vieraan siiven pienelle tytölle, mutta antoi kaksikon olla. Ei hän puuttuisi mihinkään, ellei tilanne vaikuttanut oikeasti menevän toisen siiven jäsenen kanssa veljeilyksi ja oman siipensä selkään puukottamiseksi.
Nainen kääntyi kulkemaan mustat hiukset kihartuneina kahvilaa kohden, jonka tiskillä ei ollut ketään jonossa, ja työntekijäksi pyydetty oppilaskunnan jäsen pyöritteli sormiaan tylsistyneenä. Novan huomatessaan toinen hymyili hänelle ja Nova pyysikin saada ison kupin kahvia, ennen kuin valitsi itselleen pöydäksi kahvilan nurkassa olevan pöydän, johon istuutui. Neiti avasi lehtiönsä, alkaen hahmotella mietteissään kania, hörpäten sitten lämmintä kieltä polttavaa kahviaan.



//Chabi, Magnus? ^^' Kun aiemmin Lucan roolauksissa Luca saattoi sen toimittajien työtilaan, ja Nova näki Magnuksen menevän sinne (?) //


Zoe Rachel Snake - Varjosiiven oppilas & Toimittajien puheenjohtaja

Zoe pörrötti ärtyneenä oransseita hiuksiaan, yrittäen huoneessaan etsiä kuulakärkikynäänsä, samalla kun kaapin päällä olevassa häkissä nukkui kaksi karvaista rottaa täydessä unessa. Lopulta löydettyään kynänsä, hän heitti sen olkalaukkuunsa ja lisäsi sinne vakiovarusteisiin kuuluvan kahvikuppinsa ja toimittajanlehtiönsä. Zoen kalenteri seinässä oli merkitty punaisella suurin kirjaimin, että lehden julkaisupäivä olisi ensi kuun viimeisenä päivänä ja Zoen olisi pakko tehdä jokin suunnitelma siitä, mitä he käsittelisivät tämän kuukauden aikana. Hän päättikin mennä siltä varalta oman kerhonsa tiloihin, mikäli sinne eksyisi joku, joka voisi auttaa häntä ideoimisessa.
Zoe vilkaisi vielä itseään peilistä, pitkän ihonmyötäisen paitansa kera ja hän nappasi yhden rotan karvan pois legginseistään, ennen kuin heitti korkokengät paljaisiin varpaisiinsa ja nappasi peilin alta pöydältä punaisen huulipunan, jonka veti huuliensa päälle. Yksi syy, miksi huulipuna kuului Zoen tavaramerkkeihin oli se, ettei hän halunnut näyttää vihertävän sinertäviä huuliaan, sillä punaista sävyä hänen ihonsa ei omannut edes poskilla, hän oli kalpea ja kaikki olisi myrkkyä. Hän heitti huulipunansa vielä laukkuun, ennen kuin toivotti heipat rotilleen, työntyen ovesta ulos. Rääkäisy hänen ovensa toiselta puolelta sai kuitenkin Zoen huomion, kun hän katsahti oveen törmännyttä Erikiä, joka hieroi nenäänsä ärtyneenä.
''Varoisit vähän'', Erik mutisi, saaden Zoen vain naurahtamaan viattomasti ja lukitsemaan huoneensa oven.
''Katsoisit itse eteesi'', Zoe napautti Erikin nenänpäätä pitkillä tekokynsillään, ennen kuin kääntyi tämän luota pois, lähtien kulkeutumaan rappusia alas tuvan alempaan kerrokseen, jossa oli täysi keskusteluryöppy käynnissä. Zoe vilkaisi Siriusta, joka jutteli jonkun ensimmäisen vuoden opiskelijan kanssa, huomaten tämän huulilla alkoholintäytteisen lasin, josta kaatoi kurkkuunsa. Hyvä roolimalli, just joo, hän tuumi mielessään, ennen kuin lähti tuvasta kulkeutumaan kohti portaita, voidakseen siirtyä toimittajien työtilaan, joka olisi aulan lähellä.
Kaikkialla muualla koulussa tuntui olevan todella hiljaista, kaikki olisivat varmasti omissa tuvissaan hengailemassa tai nukkumassa krapulaansa pois, tai sitten kerhotoiminnassa näin vapaanaan. Zoe antoi korkojensa kopista kiiltäväksi kiillotettua lattiaa vasten, kun saapui oman kerhonsa ovelle, joka oli jätetty raolleen. Hän oli huomannut aulassa Magnuksen kaverin, jonka nimeä ei saanut päähänsä, sekä jonkun uuden tytön, pistäen muistiinsa sen. Hänen astuessaan ryhmänsä tiloihin, hän huomasi Magnuksen pureskelevan kynäänsä selvästi mietteliäänä (?), mutta enempää miettimättä Zoe paiskasi laukkunsa pöydälle pojan lehtiön vierelle, kiertäen itse pöydän tätä vastapäätä.
''Meille tulee kiire, jos emme ala aikatauluttamaan heti lehden aiheita. Joten huomenta vain sinullekin'', Zoe tokaisi, kaivaen laukustaan vihkonsa ja kynänsä, vilkaisten vielä nopeasti, että hänen kahvimukinsa oli säilynyt ehjänä. ''Ryhmätunti on onneksemme vasta tiistaina, joten meillä on huominen vielä aikaa suunnitella, mistä kirjoitamme, mitä kuvaamme, ketä haastattelemme ja niin edelleen. Mutta se, että uudet tulokkaamme on luotava joihinkin ryhmiin ja tekemään jotakin voi olla haaste, mikäli he ovat toivottomia tapauksia'', Snake huokaisi, nojaten käteensä, tökkien kynällään lehtiönsä kulmaan reikää.
''En keksi muuta kerrottavaa lehteemme tulevalla kuukaudella kuin kokeista selvittää parhaiten menestyneet ja ne jotka eivät päässeet läpi, sekä se joku hemmetin urheilijoiden turnaus peli kaupungilla. Ongelmanani vain on se, ettei minulla ole ketään tuttua urheilijoiden tiimissä, jotta voisin päästä haastattelemaan heitä, kuvaamaan heitä ja heidän turnaustaan'', nainen puuskahti, ristien kätensä itsensä eteen, katsellen Magnusta.




//esim, jos jollekin opettajalle tulee jotakin kysyttävää tai jotain, niin Jeromesta saa seuraa itselleen ^^' Pyytäkää vaikka koulun ruokalaan lounaalle tai jotain? :D //


Jerome Jack Blood - Rehtori

Mies punaisten hiuksiensa alla antoi katseensa levätä edustajissa ja tukioppilaissa, jotka alkoivat kerätä ensimmäisen vuoden opiskelijoita kasaan, lähtien opastamaan näitä eteenpäin. Seuraavaksi vuorossa olisivat Liekehtivänsiiven edustaja kaksikko, ja rehtori päättikin lähteä laskeutumaan lavalta, koska tiesi Tuskasiiven vartijan seurailevan kaikessa rauhassa tilannetta. Jeromea ei siis tarvittaisi enää paikalla, joten rehtori päätti mielessään käydä keittämässä työhuoneessaan kahvia ja pyytää sihteeriä järjestämään opettajien välinen kokoontuminen, sekä hänen pitäisi asettaa myös muutamia muita asioita tulevan lukuvuoden varalta puheenjohtajille ja siipien edustajille.
Jeromen musta viitta lepatti hänen takanaan pitkän miehen kävellessä tuolirivien reunamasta, ja nyökäten Tuskasiiven vaarallisuuden valvojalle, Jay Lewisille. Jay vastasi kohteliaalla nyökkäyksellä ja piti tiukasti silmällä tapahtumia, kun Jerome astui ulos salista, lähtien suuntaamaan tietään kohti aulaa, josta pääsisi portaisiin, ja heti seuraaviin, jotta saapuisi joskus ylimpään kerrokseen paikalle. Matkan varrella mies nyökkäsi Taikasiiven edustajalle, Natalielle, joka tervehti ystävällisellä hymyllä rehtoria. Jerome päättelikin, että ainakin Taikasiiven jäsenet olisivat jo saatuina tupaansa tutustumaan ja odottamaan seuraavaa päivää.
Miehen päästessä ylimpään kerrokseen, hän lähti oikealle päin kulkeutuvaa käytävää kohti, kun vasemmalla olisi Tuskasiipi, ja liu'utti kättään puisella kaiteella, samalla kun askelsi käytävää pitkin. Opettajien tuvan sijasta, hän kääntyi omaan työhuoneeseensa, jonka sisätilassa ensin huomasi sihteerinsä, joka haukotteli leveästi unisena.
''Huomenta herra Blood'', sihteeri tervehti häntä lempeän hymyn kera. Jerome vastasi nyökkäyksellä, siirtyen sitten omaan työhuoneeseensa, keittämään kahvia, ennen kuin siirtyi paperikasan äärelle. Itsekseen hymähtäen, hän nappasi paperikasan päällimmäisen paperin nenänsä eteen ja jäi tuijottamaan nuoren Tuskasiiven oppilaan kuvaa, lukien tämän tietoja äimistyneenä. Hän siirtyi nopeasti pois pöytänsä äärestä ja astui huoneesta ulos, tullen eteistilaan sihteerin pöydän luokse, paiskaten Tuskasiiven oppilaan kuvan tämän eteen pöydälle.
''Onko meillä rikollinen täällä?'', mies ärähti, saaden sihteerin nostamaan silmälasejaan äimistyneenä, ja lukemaan oppilaan tietopaperia.
''Vaikuttaisi olevan sarjamurhaaja, mutta olette tämän itse hyväksyneet tänne, herra Blood'', sihteeri äimistyneenä vilkaisi rehtoria, joka alkoi nyppiä hiuksiaan.
''Voi helvetinperse'', rehtori mutisi itsekseen, napaten paperin sihteerin käsistä ja pureskellen äimistyneenä alahuultaan. ''Voisitteko lähettää Leijonasiiven edustajalle sähköpostia, että hänen siipensä on tänä vuonna vastuussa juhlien järjestämisestä?'', tuttuun tapaansa mies vaihtoi nopeasti puheenaihetta, saaden sihteerin kääntymään takaisin tietokoneensa äärelle, nyökytellen hölmistyneenä.
''Opettajien pitäisi myös saada lukujärjestyksensä, sekä muulta henkilökunnalta pitäisi pyytää resurssilomake, jotta tiedämme, kuinka paljon he arvioivat tarvitsevansa rahastomme apua'', Jerome jatkoi sihteerille, joka nyökytteli, etsien työpöytänsä alta kaapista lomakepinoaan. Jeromen saadessa sihteeriltä nyökkäilyä vastaukseksi, mies päätti palata takaisin huoneeseensa oppilaan kaavake käsissään ja napata itselleen kupin kahvia. Hän jäi pitkäksi aikaa tuijottamaan tatuoitua nuorta, joka tulisi varmasti vielä olemaan hänelle suuri ongelma.

Nimi: heli-fairy

30.01.2019 22:19
Olivia Rewan – Leijonasiipi

Olivia naurahti heleästi punatukkaisen kommentille aikaisista nousuista sekä oven potkimisesta. Se jotenkin kuvasti hänen perhettään, joita välillä sai käydä potkimassa ylös sängystä näiden laiskuuden ja unenlahjojen kanssa, joita ei neiti kuitenkaan omannut. Valkea tukkainen neiti hymyili toiselle iloisesti, tämän hyväksyessä uusi opiskelija itselleen pariksi kurssille. Tulisi kurssista ainakin mielekäs, kun saisi hyvän parin kanssa sen aloittaa. Tuo nopeasti keräsi tavaransa kasaan, ja laskiessaan kameransa kaulalleen hän samalla vilkaisi Sammyyn, joka nousi tuoliltaan ja ripeästi käveli hänen vierelleen portaissa. Jopa tuvan portaat olivat elegantit, kuten koko koulu, sekä tupa tila, josta löytyisi kirjahylly, takka sekä sohvaryhmä ja muutama yksittäinen tuoli. He varmasti tulisivat yhdessä viettämään täällä aikaa, siis koko siipi, tutustuen tämän jäseniin ja erilaisiin tapoihin. Oliviaa jännitti kaikki uudenlainen tapahtuma, mikä olisi uutta normaalien ihmisten koulunkäyntiin. Sam saavutti yläaskelen ensimmäisenä lähtien johdattamaan Oliviaa kohti käytävää, mahdollisesti neidin omaa huonetta. Yllätykseksi hän huomasi, että Sam seisahtui oven vierelle, jossa luki Rewan. Hetkisen valkea tukkainen katseli ihmeissään ympärilleen, kurkaten sitten seuraavaan oveen, jossa lukisi Red.
”Oletko aivan naapurissani?” nuori neiti naurahti yllättyneenä samalla nostaen laukkua olallaan. Tämäpä vasta positiivinen yllätys, josta hän nautti. Olisi sentään lyhyt matka kolkuttamaan toisen oveen, kun tämä ei jaksaisi aamulla nousta. Tai tuttu, jota häiritä pahojen unien seuraukseni. Neiti huokaisi hiljaa ja Sammyn käden osoittamaan suuntaan avasi ovensa nupin, joka avasi hänen eteensä kauniin valkean näkyvän suurehkosta huoneesta, jossa hänen tavaransa jo odottivat. Huoneessa oli yksi ikkuna, jossa kauniit neutraalin väriset verhot, jotka kuitenkin vielä päästivät sisään hentoa lämmintä valoa. Ikkunalauta oli pieni syvennys, jossa ehkä juuri Olivian kokoinen pieni neiti mahtuisi istumaan. Unelma ikkuna! Hän joskus kotonakin pysähtyi katselemaan ikkunasta ulos pientä metsää, joka heidän takapihallaan oli. Ikkunassa ei ollut syvennystä tai muuta, mutta usein vain penkki ikkunan vieressä ajoi asiansa. Olivia asteli sisään hymyssä huulin ja hieman huomaamattaan veti punatukkaisen tytönkin perässään huoneeseen. Tämä jo oli aloittanutkin kertomaan voimienkäytöstä, jonka neiti oli jo ehtinyt unohtamaan huoneeseen saapuessaan.
Oli järkeenkäypää, miten voimia ei saisi käyttää opettajien valvonnan ulkopuolella. Oppilaiden turvallisuus olisi tärkeä, ja siksi vaarallisimmat siirrettäisiin Tuskasiipeen. Rewan neiti pohti hetken huonettaan tutkaillessa, millaisia kilpailuja koulu järjestäisi kaupungissa, ja ketkä kaikki sinne pääsisivät. Totta kai urheilulliset ja nörtit, mutta olisiko muiden mahdollisuus vierailla suuressa kaupungissa, jossa elämä vilisi joka sekunti? Vihersilmäinen otti askelia kohti sänkyään, jonka valkealla päiväpeitolle pian istui, laskien viereensä kameransa sekä laukkunsa. Tänne hän pian asettuisi, kunhan ensin saisi juttelunsa sekä koulukierroksen Sammyn kanssa tehtyä. Se nyt olisi hänen prioriteettinsa, sekä päivän kohokohta. Neiti naurahti urheilulliselle vinkkaukselle siitä, miten joku olisi voimaansa kilpailuissa käyttänyt. Ei kai kukaan sellaista enää tekisi? Taas toinen kommentti punatukkaisen suusta antoi hieman ilmi, että tämä joskus mahtaisi suorapuheinen olla. Valkea tukkainen pudisti päätään samalla naurahtaen ja heilautti kättään.
”Toivottavasti et monelle sudelle ole tuota todennut”, tämä tokaisi hiljaa kätensä laskien sitten kaulakorunsa päälle katse kuitenkin säilyen punatukkaisessa neidissä. Tästä ei hohkanut minkään tutun eläimen tuoksua, tai omituisia eleitä, jotka viittaisivat johonkin eläimeen. Kuitenkin punatukkaisuus voisi hieman vihjailla jotain, mutta jääkööt se itse neidin kerrottavaksi. Tovin valkea tukkainen pohti, mahtaisiko sanoa toiselle mitään, mutta tulisi asia varmaan kuitenkin ennemmin tai myöhemmin esille.
”Tiikeri. Oikeastaan vielä tarkemmin, rewantiikeri, ironista”, tämä tokaisi heilauttaen hiuksiaan olkansa taa. ”Olen perinyt sen äidiltäni, tosin isältä sain tämän värityksen, josta tuli rotu rewantiikeri”, Olivia sanahti vieno hymyn kaarre suunpielessään. ”Vielä erikoisemmin, suuri sellainen”, viimeisen hän tokaisi hieman hiljempaa katsahtaen sitten jalkoihinsa, suruissaan katsellen kenkiään, jotka olivat kokoa ainakin 35, melkein pienen lapsen kengät! Hän oli kuitenkin todella pieni sekä lyhytkin, vaikka omisti luonnetta, ja eläimenä vielä enemmän.
”Entä sinä? Haluatko kertoa?” uusi oppilas nyt tokaisi vastaan samalla nousten sängyltä ja siirtyen matkalaukulleen odottamaan toisen kertomusta, tai torjuntaa.

Nimi: Masi

30.01.2019 18:29
Samantha Red - Leijonasiipi


Sammy pyöritteli vieläkin sormissaan hiuslenkkiä, kunnes ampui sen takkaan, naurahtaen itsekseen. Kunnes tyttö havahtui takaisin todellisuuteen ja kääntyi kuuntelemaan Oliviaa mietteliäänä. Tytön tehdessä jonkinlainen kehu Sammyä kohtaan, tai oletettu kehu häntä kohtaan, Sammy kohautti vaatimattomasti olkapäitään.
''Ei kannata liikaa luottaa siihen, että olisin jotenkin kovinkaan hyvä siinä. Se on mukava harrastus kyllä, mutta uskoisin, että ainoa ongelmani siellä on se, että nukun herkästi aamuisin pommiin. Kannattaakin varmasti valokuvauksen päivinä tulla potkimaan huoneeni ovea, että havahdun paikalle'', Sammy naurahti. Hän ei ollut oikeastaan kovinkaan vakavissaan omasta koulu suorituksestaan, vaikka olikin aina menestynyt hyvin, halusi tai ei. Hän ei kuitenkaan ollut niitä, jotka stressaisivat turhia ja miettisivät päänsä puhki seuraavaa päivää ennen kuin nukahtaisi. Vaikka Sammy halusikin aina olla ajoissa, hän ei ollut paras siinä, joten ehkä Oliviasta voisi siinä mielessä olla hänelle hyötyä, että valokuvauksen tunneille Sammy siirtyisi ajoissa. Tai edes paikalle. Mikäli nuorempi yksilö jaksaisi vaivautua herättämään Sammyn. ''Hyvä vaan, jos seurani kelpaa sinulle. Suoraan sanoen inhoan olla muiden siipien jäsenten kanssa parina, joten parempaa paria en itselleni voisi pyytää kuin sinua'', Sam totesi, vääntäen kasvoilleen ystävällisen hymyn. Tällaisissa tilanteissa Sam oli usein ironinen, mutta tällä kertaa hän kyllä tarkoitti sitä. Etenkin jos pitäisi valita oman siiven ja toisen siiven jäsenien välillä.
Olivian todetessa, että olisi mukavaa päästä pienelle kierrokselle, Sammy tuttuun tapaansa viattomasti kohautti olkapäitään, kohtelias hymy kasvoillaan. Sam olisi aina valmis auttamaan oman siipensä jäseniä parhaalla osaamisellaan, mutta muut saisivat kyllä nuolla hänen kenkiensä mudat ja lumet ennen kuin Sammy vaivaantuisi katsomaan edes näitä. Olivian mainitessa Sammyn lähtöpäivä oppilaitoksessa, sai Sammyn ilmeen varmasti venähtämään, mutta nopeasti kohtelias hymy palasi takaisin kasvoille. Sammy ei ollut koskaan ajatellut sellaista, että lähtisi oppilaitoksesta. Oikeastaan hän ajatteli enemmänkin, että jatkaisi täällä vielä yhden vuoden, tai siis ihmisten maailmassa hänellä ei ollut mitään, mitä odottaa tai toivoa. Hän olisi siellä yksin, omituinen olento, joka ei voisi enää ikinä muuntautua eläimeksi, koska joku metsästäjä voisi ampua hänet, eikä hänellä olisi perhettä tai töitä. Tyttö räpytteli mietteensä silmillään pois ja keskittyi katsomaan Oliviaa, joka oli juuri saanut otettua kuvan.
Sammy nousi tuolista ylös, siirtyen Olivian vierelle kulkemaan portaita pitkin ylös. Punapää kierteli katseellaan ovia, etsien Olivian sukunimeä, joka yllätykseksi oli Sammyn oman oven vieressä. Sammy olisi voinut huitaista itseään. Tottakai ne olivat vierekkäin, olivathan Red ja Rewan aakkosissakin vierekkäin. Sammy heilautti kättään tytön huoneen ovea kohti, jääden selkä vasten seinää heidän oviensa väliin, katsellen kun Olivia siirtyi huoneensa oven luokse (?). Oman siiven jäsen ei saisi ilman lupaa astua toisen huoneeseen, joten Sammy tuttuun tapaansa teki muille tilaa, jotta ei änkeäisi iholle.
''Sääntö on hyvin tiukka jokaisessa siivessä, voimien käyttö on sallittua vain sille määrätyllä siipikohtaisella oppitunnilla. Mikäli ilmenee, että opiskelija on käyttänyt päivän aikana vapaa-ajallaan, muilla oppitunneilla tai vaikka kerhotoiminnan aikana voimiaan, hän saa sitä nopeasti varoituksen ja mikäli siitä on voinut seurata jotakin vakavaa, kuten toisen oppilaan loukkaantuminen tai vammantuottaminen, hänet siirretään välittömästi Tuskasiipeen'', Sam puraisi huultaan mietteliäänä, muistaessaan ensimmäisen vuoden ystävänsä, joka oli aiheuttanut paljonkin tuhoa, ja tämä oltiin siirretty Tuskasiipeen, jossa oli myöhemmin menehtynyt. ''Yksi syy sille, miksi se on myös tiukkaa on kilpailut, koulumme haluaa puhtaita ja järkeviä lopputuloksia kilpailuissa, etenkin kun saatamme kaupungissa kilpailla siellä olevien ihmisten kanssa, jonka takia emme saa paljastaa olemassa oloamme. Kuten muusikot voivat olla soittamassa kaupungin baareissa, jossa asiakkaat voivat olla ihmisiä, mietippä sitä jos siellä joku alkaakin käyttää voimaansa. Toisaalta urheilijoilla on paljon jalkapallokilpailuita kaupungilla, joten tuskimpa olisi kovinkaan reilua, jos oppilaat käyttäisivät pelin parantamiseen omia voimiaan, kuten hyödyntämällä mahdollista voimansa auttamaa nopeutta tai jotain'', Sam hymyili itsekseen, ja hänen kasvoiltaan oli selkeästi luettavissa, että niin olisi joskus käynyt.
''Toisaalta kukaan ei vahdi sinua, kun olet omassa huoneessasi, joten joskus voi olla mukavaa harjoitella omissa oloissaan eläimen hahmoaan, kunhan pysyttelee huoneessaan ja on ääneti. Joukossamme kuitenkin on myös ihmis-susia, joille on järjestetty valvottu hetki täyden kuun aikaan, jolloin he saavat ulvoa kuuta. Minusta se on naurettavaa, mutta minkä olento vaistoilleen voi'', Sam naurahti. Kunnes räpäytti silmiään tajutessaan, että Oliviakin voisi olla ihmissusi ja nyt Sammy olisi saattanut loukata häntä. Sam oli kuitenkin aiemmin pistänyt mieleensä, ettei tytöstä ollut lähtenyt koiramaista hajua, sekä Olivian hymyillessä tämän hampaat eivät olleet mitenkään erikoiset.
''Tiedän, että on aika henkilökohtaista kysyä, mutta mikäli haluat vastata, mikä on sinun eläimen muotosi?'', Sam töksäytti huonosti muodostetun kysymyksensä Olivialle, utelias kimallus silmissään.

Nimi: heli-fairy

30.01.2019 07:40
Olivia Rewan – Leijonasiipi

Olivia tutkaili tovin kameraansa ennen kuin katsahti takaisin Samiin, joka kertoi hänelle valokuvaus kurssista. Se herätti nuoren neidin mielenkiintoa, erityisesti mahdollisuus kuvata kuvia, jotka pääsisivät koulun lehteen. Hän oli harrastanut kuvaamista jo pitkän aikaa, hän tutustui siihen muutama vuosi sitten, saaden kuitenkin oikean kameran vasta noin vuosi sitten perheeltään syntymäpäivä lahjaksi. Siitä lähtien se oli ollut todella kovassa käytössä, ja Olivian oma huone kotona oli täynnä itse otettuja kuvia. Hän oli jopa ottanut osan mukaansa Kohtalon Siipeen, joita saisi ripustaa ympäri huonetta, sekä nyt samalla luoda uusia muistoja.
”Se kurssi kuulostaa mukavalta. Olisi siis vain mahtavaa päästä pariksesi tunneilla. Tai siis olethan jo kolmannen vuoden opiskelija ja varmasti paljon parempi kuin minä, mutta arvostaisin pääsyä teidän pariksi”, hän sopersi jotain ujouden keskeltään kuitenkin väläyttäen sitten toiselle ystävällisen hymyn. Onneksi heidän siipensä omasi toistaiseksi ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Pieni neiti räpläsi taas tovin kameraansa auringon valon loistaessa ikkunasta sisään ja loistaen neidin valkeassa tukassa kuin lumi. Takkatulen rätinä lohdutti, ja Olivia tiesi jo nyt istuvansa tuvan punaisilla tuoleilla paljon.
Sammy tarjosi pian kierrosta koulun kerhotoimintaan ja musiikki kerho tilaan. Toisaalta se olisi mukavaa tutustua kouluun jonkun mukavan ihmisen seurassa, kuin taas törmätä kamaliin ihmisiin ja joutua ongelmiin. Vihreät silmät loistivat innokkuutta, kun Sam tarjosi ensin käyntiä huoneeseen ja sitten kerho tilan suuntaan. Olivia nyökäytti iloisesti päätään ja räpäytti toiselle silmiään.
”Se olisi todella mukavaa”, hän sai sanotuksi, nostaen sitten kameransa kunnolla käsiinsä. Onneksi tukioppilas oli näin mukava, sekä ymmärsi hänen artistisen kutsumuksensa, niin kuin itsekin oli samalla kurssilla hänen kanssaan.
”Lupaan ottaa tästä samasta paikkaa kuvan sinunkin lähtöpäivänä”, hän tokaisi hymyillen toiselle polvistuen lattialle tuolin viereen ja nostaen kameran nenänsä eteen. Auringon valo pilkotti ikkunasta kohti Sammya luoden kauniita hohteita kuvaan. Takan lämpö tuntui hehkuvan huoneessa kuin suurempikin kokko, ja se loi kauniin taustan punatukkaiselle, poikamaiselle neidille. Olivia huomasi hymyilevänsä samalla kun napautti laukaisinta ja niin suljin räpsähti, jonka jälkeen tämä laski kameran nähdäkseen kuvan. Kuva oli kaunis ja siitä hohkasi lämpö sekä hyvä tunnelma. Punatukkainen hymyili tuolillaan ja näytti rennolta sekä hyväntuuliselta. Tämän hän säilyttäisi ja yhdistäisi koulussa viimeisen ottamansa kuvan kanssa. Kyllä näistä tulisi vielä hyvät kolme vuotta. Niin hän ajatteli.
Valkea tukkainen neiti nosti pienen laukkunsa olalleen ja kääntyi takaisin kohti ystäväänsä. Nyt voisi olla aika lähteä kiertämään koulua Sammyn seurassa.
”Onko täällä muuten millainen sääntö muuttumisen kanssa? Siis, eläimen muotoon?” Vihersilmä tokaisi salavihkaa astellessaan kohti kierreportaita, jotka johtaisivat ylemmälle tasolle, sekä kohti huoneita. Hän katsahti olkansa yli kohti punatukkaista, joka mahdollisesti häntä seuraisi. Neiti halusi tietää millaiset säädökset sen kannalta olisi, ettei vahingossakaan tekisi jotain pahaa. Neiti loikki hiljaa ja vikkelästi portaat ylös kädessään kantaen kameraansa. Käytävä, joka aukeni hänen edessään oli suuri ja pitkä, omistaen monia ovia, sekä maalauksia ja koristeita. Olivia jäi hetkeksi tuijottamaan sitä hohtoa, kunnes otti askelen eteenpäin ensimmäiselle ovelle. Siinä ei lukenut hänen nimeään. Kuinkahan kaukana hänen huoneensa olisi? Ei täällä montaa oppilasta ollut, joten ei hänen varmaan käytävän päähän tarvinnut tallustaa. Hymy lepäsi rauhallisesti Olivian kasvoilla, kun hän pohti kaikkea sitä, mitä voisi vielä tapahtua.

Nimi: Masi

29.01.2019 20:07
Samantha Red – Leijonasiipi

Punaiset hiukset omaava neiti oli löytänyt samettiselta sohvalta jonkun tiputtaman poninlenkin ja venytteli sitä mietteliäänä sormiensa välissä, samalla kun takasta tuleva lämpö kutitteli hänen ihollaan. Se, että Olivia päätti jäädä hänen seuraansa, vaikka into pilkkikin tästä ensimmäisen vuoden opiskelijasta oli Sammyn mielestä hauskaa katsottavaa. Hän ei ollut itse aikoinaan ollut ollenkaan innostunut koulusta, mutta hänellä olikin omat taustansa, jotka olivat luoneet hänelle näkemyksen, että hänen on pakko olla hullu ja pakko oltava muiden outojen ja hullujen kanssa. Sammyn ajattelutapa oli ollut väärä, mutta onneksi pikkuhiljaa, hän oli tullut avoimemmaksi koulustaan ja siivestään.
''Ehkäpä minä voisinkin sitten änkeä pariksesi valokuvauksen tunnilla? Me istumme siellä pareittain ja usein kerran päivässä menemme kuvailemaan pariamme, tai luontoa, joskus teemme reissuja kaupunkiin. Autamme myös joskus toimittajakerhon väkeä, mikäli siis haluat tienata ilmaista ja helppoa rahaa, ota paljon kuvia ja tarjoa niitä koulunlehdelle, saatpahan helposti muutaman kympin lompakkoosi'', neiti päätti vinkata nuoremmalle iskien hymyillen silmäänsä vinkkinsä päätteeksi. Kuullessaan Olivian ollessa kiinnostunut musiikista, Sammyn kasvoille kohosi yllättynyt hymy.
''Ehkäpä voisin näyttää huoneesi ja sen jälkeen esitellä sinulle musiikki kerhon tilat? En usko, että siellä tänään on ketään paikalla, mutta voisimme käydä tutustumassa siellä ja mikäli et ole vielä kerhoon hakenut, voimme poiketa sihteerin luona kertomassa, että voisit haluta siihen kerhoon? Se on yksi suosituimpia kerhoja täällä, mutta paikkoja on siellä aina vapaana'', tyttö ehdotti, viitaten kädellään kierreportaita kohti. Olivia varmasti voisi haluta jättää joitakin pieniä tavaroitaan huoneeseensa, ennen kuin he lähtisivät. Jokaisen huoneen avain olisi huoneessa yöpöydällä odottamassa huoneen asukasta, ja siihen asti huone olisi auki lukosta, joten heidän olisi helppoa nyt tutustua siihenkin. Toisaalta Sammy ei uskonut, että Olivia olisi kiinnostunut hänen opastekierroksestaan vaan voisi mieluummin haluta mennä yksin tutkimaan ja ihmettelemään, mutta aina voisi tarjoutua. Aina voisi yrittää olla mukava, kuten Markilla oli ollut tapana sanoa Sammylle.
Sam kääntyi yllättyneenä seuraamaan Olivia, jolle selvästi oli tullut jokin päähänpisto ja tämä kiirehti jo toimimaan, ennen kuin vaivaantuneena keskitti huomionsa Sammyyn. Sam räpäytti hämmentyneenä ensin silmiään, kunnes huvittunut virne kaareili hänen suupielessään.
''Siinäs otat, jos se sinulle on tärkeää, en ole estämässä sinua'', tukioppilas sai tokaistua, heilauttaen kättään sen merkiksi, ettei aikoisi estää toista. Sammy ei useinkaan halunnut ikuistaa mitään, mitä voisi muistella jälkeenpäin, sillä hän halusi ottaa aina kaiken irti jokaisesti hetkestä, ilman, että jäisi kaipaamaan mitään tiettyä. Aina oli hyvä ajatella, että filmi pyörisi kokoajan ja kaikki haluttava olisi tehtävä niin pian kuin mahdollista, mutta Olivian ajatustapa oli varmasti Olivialle sopiva. Eikä Sammy halunnut siitä alkaa kritisoida, eihän kukaan edes hänen mielipidettään kysynyt, joten parempi olla hiljaa, kuten Markilla oli tapana sanoa Sammylle. ''Muista sitten liittää myöhemmin se kuva sinun viimeisen koulupäivän kuvan kanssa yhteen, kun joskus sellaisen saat otettua'', Sam hymyili. Jostakin syystä Sammy halusi ymmärtää tätä tyttöä.

Nimi: Masi

29.01.2019 19:49
Luca Silver - Taikasiipi

Katselin tyttöä hieman yllättyneenä hänen käytöksestään, päättelin hänen asenteestaan, että hän saattoi olla ensimmäisen vuoden opiskelija. Mahdollisesti tänään juuri aloittanut täällä ja olisi tutustumassa paikkoihin.
Ojensin hänelle uudelleen käteni, jotta voisin kätellä häntä tuttavallisemmin.
''Nimeltäni olen Luca Silver ja olen Taikasiipien opiskelija, toiselta vuodelta. Oletan sinun olevan ensimmäisen vuoden opiskelija, mistähän siivestä olet ja minkähän nimen kaunis neiti omistaa?'', kysyin häneltä lempeästi hymyillen, pitäen kättäni välissämme kohteliaana eleenä. Hän voisi olla tarttumatta siihen, mutta se ei minua haittaisi. Olisimpahan ainakin ollut kohtelias ja virallinen.
Kohautin hieman hämilläni kulmiani, kun neiti pyysi numeroani, mutta mietin, mitä pahaakaan siitä voisi seurata. Hän varmasti kaipaisi jotakin vanhempaa ja kokeneempaa opiskelijaa, jolta voisi kysyä ja ihmetellä asioita, enkä pistäisi lainkaan pahakseni. Siksi nyökkäsinkin hänelle ja nappasin housujeni taskusta kuitin, sekä kynän, johon raapustin nopeasti oman numeroni. Ennen kuin kukaan kysyy, miksi minulla oli kynä taskussa, niin en useinkaan kantanut koululaukkua mukana, joten pidin aina kynää teoriatuntien varalta mukanani, kuitin nyt olin saanut oppilaitoksen kahviosta, kun olin eilen hakenut sieltä kahvia muutamalla kymmenellä sentillä.
''Olehan hyvä. Jätin puhelimeni huoneeseeni, joten mikäli kaipaat juttuseuraa, voit laittaa tähän numeroon mulle viestiä, niin saan numerosi sitä kautta'', hymyilin hänelle, ojentaen nyt kuittia.
''Oletko päättänyt jo mihin kerhoon haluat liittyä vai oletko jo hakenut johonkin kerhoon jäseneksi?'', kysyin häneltä kohteliaasti, silmät etsien hänen katsettaan. Hän vaikutti hieman ujolta, mutta ehkä se saattoi vain johtua siitä, että hän oli juuri törmännyt minuun, emme tunteneet vielä toisiamme, eikä varmastikaan minun seurani nyt viehättävintä ja mukavinta ollut. Tai en minä voinut tietää, mitä neiti minusta ajatteli, mutta vaikka yritin olla muille mukava, koin, että he ahdistuivat seurassani. Ehkä kyselin liikaa?

Nimi: heli-fairy

29.01.2019 19:49
Olivia Rewan – Leijonasiipi

Valkea tukkainen neiti katseli tuvan ovia hämmästyneenä siitä, millaiseksi se on tehty, ja että millaista ääntä se piti. Ei todellakaan kannattanut olla myöhässä tai kuulisi toruja tuvan edustajilta heti. Neiti asteli sisään muiden perässä ihmetellen kauniisti koristeltua tupaa, lämmintä hohkavaa takkaa sekä ilmapiiriä, joka korostui esineistä sekä ihmisistä. Mark kertoi huoneiden sijaitsevan yläkerrassa, jossa myös huoneet olisivat. Olivia ei malttanut odottaa pääsevänsä huoneeseen ja sisustaa sen mieleisekseen, mutta Sammyn hymy ja sanat koukuttivat nuorta neitiä jäämään juttelemaan tämän kanssa. Kuuliaisesti hän katseli punapäistä korvat höröllä ja huomasi räpläävänsä kaulassaan roikkuvaa kultaista tiikeri riipusta. Se olisi hänen pakopaikkansa, unohtaa kaikki muu pelottava ja muistaa hyvät asiat, jos vaikka viha yltyisi tai stressi iskisi pahempana kuin yleensä. Vasta aloittanut ensimmäisen vuoden opiskelija vielä pyörähti huoneessa ympäri katsellen tauluja, kaunista seinää sekä upeaa maisemaa ikkunoista. Vihersilmä pinkaisikin nopeasti ikkunalle ja hymyillen katseli ulos, jonne tuskin malttoi odottaa menemästä. Ulkona kaunis lumipeite koristi maisemaa niin kauas kuin katsella jaksoi. Metsä oli kaunis valkeiden puiden oksien luomasta taikuudesta, sekä jäätynyt järvi näytti ihailtavalta, kun vielä pieni aurinko koristi sen pintaa enemmän. Eikä siellä olisi edes liian kylmä, joten miksei siellä voisi vielä käydä tänään myöhemmin? Olivia kuitenkin havahtui takaisin tähän hetkeen kääntyen takaisin kohti takkaa ja Sammya, joka nyt istuutui punaiselle nojatuolille takan eteen. Valkea tukkainen neiti nyökäytti päätään neidin kommentille ikävuosista ja asteli hiljaa toiselle tuolille tukioppilaan vierelle. Olivia jäi hetkeksi tuijottamaan lyhyt tukkaista neitiä, kunnes tämän leikkisä kommentti sai edustajaoppilaan huutamaan tälle takaisin ylemmältä tasolta. Myös Rewan neiti naurahti pienesti ja hymyillen jäi katselemaan Samia. Onneksi hän oli päätynyt näin ystävälliseen seuraan, toki hänen voimansa ohjasi häntä siipeen, jossa muutkin osasivat muuntautua eläimiksi, mutta ei sitä koskaan tietäisi millaisia ilkikurisia koviksia siellä olisi. Samin puhuessa valinnaisaineista ja tuodessaan ryhmät esiin, nuori neiti nojautui hieman eteenpäin laskien olkapäänsä polvilleen ja nojaten käsiensä varassa eteenpäin, kuitenkin katsellen vihrein silmin ystäväänsä, tai ystävä-oletettua tuttavaa vierellään. Hän muisti valinnat valinnaisaineista, jotka piti tehdä muutama päivä ennen kouluun tuloa. Ryhmiin hän pystyi tutustumaan, mutta menisi vasta tutustumaan sinne, kun oikea koulu alkaisi.
”Valitsin itselleni valinnaisaineiksi myös valokuvauksen, koska nautin luonnon esiin tuomista kauniista hetkistä, jotka haluan ikuistaa. Tykkään muutenkin liikkua luonnossa ja haluan ikuistaa jokaisen kauniin hetken minkä vain näen”, Olivia tokaisi hymyillen toiselle. ”Ja sitten valitsin myös englannin, koska tykkään sen opiskelusta”, hän kohautti olkiaan ja räpäyttäen silmiään alkoi pohtia kerhoja, joista oli jo muutaman mielipiteen muodostanut.
”Haluaisin käydä tutustumassa musiikki kerhoon. Olen tykännyt laulaa pienestä pitäen ja uskon, että se voisi olla hyvää ajanvietettä joskus, jos täällä on oikeasti kunnon kerho musiikki-ihmisillekin”, Olivia sanahtaa hiljaa vienosti hymyillen salaiselle intohimolleen. Hän toivoi, ettei jäisi muiden varjoon kerhossa, koskei todellakaan ollut paras, mutta toivoi pääsevänsä edes yrittämään ja laulamaan joissain juhlissa jopa. Hän hymähti ajatukselleen ja nousi takaisin istumaan kunnon ryhtiin katsellen vielä kerran ympärilleen, ennen kuin käänsi katseensa takaisin tuttavaan punaisella tuolilla.
”Odotan innolla mitä kaikkea täällä voi kokea. Siis kaiken tämän oman siiven aineiden lomassa, myös koko koulun, yhteisten juhlien ja aineiden, sekä kerhot varmasti ovat mahtavia”, Olivia vielä tokaisi pikaisesti sitten huokaisten kaikelle tälle uudelle ja ihanalle. Neiti uppoutui tuijottamaan takkatulta pieneksi toviksi, havahtuen pian tulen rapinaan ja sitten hän huomasi yhden aivan ihanan kuvan mielessään, tai siis oikeassa elämässä; neiti hätkähti pystyyn katseensa liukuessa Samin ohi kohti takkaa ja takaisin, hymyn noustessa pienesti hänen huulilleen.
”Tuota…”, neiti naurahti ja kaivoi pienestä repustaan kameran, jota aina piti mukanaan, sen pienen kokonsa ansiosta. ”Saisinko ottaa tästä hetkestä kuvan?” tuo naurahti epäilevästi ja huomasi taas ottavansa hiussuortuvan sormiensa väliin katselleen vanhempaa oppilasta epävarmasti. ”Olisi vain mahtavaa muistaa tämä ensimmäinen päivä vielä vuosienkin päästä”, hän selitteli ja katseli varovasti mukavaa neitiä katseen kutienkin eksyessä myös alas kameraansa kädessään. Huone vaikutti hiljaiselta, mikä antoi Olivialle vihjettä, että joko muut oppilaat olivat lähteneet tutustumaan kouluun tai päässeet huoneisiinsa. Olivia vain halusi nyt istua tässä hetkessä tämän ihmisen seurassa. Tai, niin. Ihmisen. Ei hän vielä tiennyt mikä neiti oli toiselta olomuodoltaan.

Nimi: Pelko

29.01.2019 19:37
Saga Andersson - Leijonasiipi

Poika ojensi minulle kätensä, ja tartuin siihen, en kyllä tiedä miksi yllättäen sellainen rohkeuspuuska iski minuun, enhän yleensä ollut noin rohkea, vain todella ujo. Nousin hänen avustuksellaan pystyyn ja hän pyyteli anteeksi.
"Ei sinun minulta tarvitse anteeksi pyydellä, itsehän minä puhelintani tuijotin", vastasin ja katselin jalkojani, sillä minua nolostutti ihan vietävästi.
Miten olin voinut nolata itseni ja vielä tässä vaiheessa? Juuri kun joku tulee, törmään häneen ja tietenkin vielä kaikenlisäksi kaadun kaikkien nähden. Erittäin normaalia minulta. Olin jo livahtamassa paikalta pois, kunnes tajusin, että voisinhan minä pari sanaa vaihtaa tuon komean pojan kanssa. Mutta riittäisikö rohkeuteni? Avasin kuitenkin suuni, mutta sieltä ei tullut sanaakaan, vain inahdus. Taas olin nolannut itseni! Poika varmaan luuli, että olin joku inahteleva sika.
"No...", yritin keksiä mitä sanoisin, mutta en tietenkään keksinyt mitään.
"Hei, jos... Tai no kun me nyt tällä tavalla törmättiin, nii aattelin kysyy et mistä siivestä sä oot?" kuulostin taas erittäin tyhmältä ja käänsin nopeasti katseeni jalkoihini.
Mietin hetken ennen hänen vastaustansa, uskaltaisinko kysyä hänen puhelinnumeroansa?
"Ja muuten... Olis ihan kiva jos vaihdettais numerot, jos se on sulle ok?" kysyin ja uskaltauduin nopeasti katsomaan pojan unisiin silmiin.

Nimi: Masi

29.01.2019 18:03
Luca Benjamin Silver - Taikasiipi

Magnus oli ehdottanut Lucaa nousemaan omasta vuoteestaan ylös, jotta ei käyttäisi taas yhtä päiväänsä siihen, että makaisi sängyssään. Ilman sitä, että Magnus oli tiputtanut hänet sängystä, ja raahannut mukaan ulos tuvasta, Luca olisi varmasti vieläkin nukkumassa. Jos Lucalta kysyttiin, hän voisi nukkua koko elämänsä ohitse, jos joku ei olisi havahduttamassa häntä unistaan ja tässä tapauksessa hän sai kiittää Magnusta. Luca antoikin askeliensa kaikui hiljaisessa aulassa, kun hän kulki Magnuksen vierellä toimittajien luokan edustalle, sillä Magnus oli päättänyt käydä aikatauluttamassa omaa listaansa siitä, mitä tuleva vuosi voisi vaatia toimittajilta. Viimeisin asia, josta Magnus oli innostunut kerhonsa puolesta oli pian tuleva urheilijoiden turnaus, huonoksi onnekseen Luca joutuisi siis haastattelun ja kuvaamisen kohteeksi, kun ottelupäivä joskus koittaisi.
''Nyt kun oon sut tänne saattanut, niin voinkin varmaan painua takaisin nukkumaan?'', hymyilin Magnukselle, joka pyöritteli silmiään minulle, ennen kuin astui luokkaan. Hän vaikutti olevansa syvällä ajatuksissaan, kun lähti heti oman työpöytänsä luokse, jossa oli suuret kasat kansioita ja papereita.
Pörrötin vaaleita hiuksiani unisena, ja käännyin ympäri kulkeakseni takaisin aulan ohitse, mennäkseni takaisin tupaan. Ehkä voisin yrittää tutustua niihin uusiin opiskelijoihin, joiden tuleminen tupaan oli herättänyt minutkin. Kuitenkin joku vinkaisi saman tien ja kaatui takiani lattialle. Hetken ajan räpyttelin unisia silmiäni, ennen kuin tajusin ojentaa tatuoitua käsivarttani käteni kera, jotta saisin auttaa neidin ylös.
''Ollaanko sitä ihan kunnossa?'', kysyin häneltä, kun hän nousi ylös, vaikken saanutkaan silmilläni tavoiteltua hänen katsettaan. ''Anteeksi, en tajunnut olevani jonkun tiellä. Pitäisi varmaankin avata silmät jatkossa'', hymyilin huvittuneena niin että valkoinen hammasrivistöni loisti.

Nimi: Pelko

29.01.2019 17:44
Saga Andersson - Leijonasiipi

Olin pukenut lämpimästi, sillä odottelin ulkona. Ulkona oli kylmää ja halusin nopeasti sisälle. Vihdoin jokun taisi kutsua minua sisälle. Kiiruhdin juoksujalkaa ovelle, kopistelin kenkäni lumesta ja astuin sisälle, lämpöön. Tumma mies tervehti minua ja esittäytyi Mark Castellanosiksi.
"Hei, olen Saga Andersson." vastasin hieman ujostellen.
"Tulehan peremälle, niin näytän Leijonasiiven tuvan", mies vastasi ystävällisen kuuloisesti.
Rupattelimme matkallamme luokkaan, mutten oikein pystynyt vastaamaan jokaiseen kysymykseen kokonaisin lausein, niin kovasti minua jännitti. Mark kyllä varmasti ymmärtäisi sen, ainakin näin alkuun ajattelin.

Lopulta saavuimme tuvalle ja näin kaiken hienouden. Olohuone oli aivan mahtavan näkyinen, oli paljon nojatuolia, sohvia, pöytiä... Kaikkea hauskan näköistä.
Sitten Mark vei minut yläkertaan, joissa oli paljon ovia. Jokaisessa ovessa oli kyltti, joissa oli sukunimi. Mark vei minut ovelle, jossa oli kyltti ja siinä minun sukunimeni. Oletin heti, että huone olisi minun. Mark kehotti minua avaamaan itse oven.
Avasin oven ja sen takaa paljastui aika isokokoinen, mutta kuitenkin yhdelle hengelle tarkoitettu huone, jossa oli sänky ikkunan alla ja pöytä jossain nurkassa. Myös kirjahylly oli "tungettu" pöydän viereen. Mielestäni huoneeni näytti hirveältä. Se oli sitä paitsi todella tyhjä, eikä ollenkaan mieleeni.
"Jos et ole siihen tyytyväinen, voit muokkailla sitä vapaa-ajallasi", Mark huomautti, kuin olisi lukenut ajatukseni.
Nyökkäsin innoissani, sillä tiesin jo, mihin pistäisin esimerkiksi sänkyni ja tuon kirjahyllyn. Jätin reppuni sekä muut tavarani sänkylle ja lähdin kohti aulaa. Siellä oli ilmeisesti muiden Leijonasiiven jäsenten tapaaminen (?).

Kävelin käytävällä kohti aulaa. Aloin näpyttelemään puhelimella jotain viestiä, kunnes yhtäkkiä kaaduin rähmälleni maahan. Katsahdin tyhmän näköisenä ylös ja huomasin komean pojan. Katsahdin punastuneen lattialle ja nousin ylös nolostuneena. Mitä olin mennyt tekemään?

Nimi: Masi

29.01.2019 15:36
Samantha Red – Leijonasiipi

Sammy antoi katseensa kiertää koulun seiniä, samalla kun edustaja esitteli rauhallisella äänellään siipiä, paikkoja, sekä selosti suuntia, mistä oppilaat löytäisivät mitäkin tulevien päivien aikana. Sammyn piti hetken ajan myös räpytellä silmiään, että osaisi hahmottaa rakennukseen tulleiden muutosten takia kaikki vanhat paikat uusissa alueissa. Punapäisen tytön kasvoille pilkahti huvittunut virnistys, kun hän huomasi todella ruman maalauksen seinällä, kun he alkoivat lähestyä Leijonasiiven tuvan ovea. Edustaja kääntyi ryhmän puoleen, taputtaen toisella kävellä suuria ja raskaita ovia, joissa oli muotoiltuna leijonan pää, joka piti hampaissaan paksua ja metallista rengasta.
''Tämän oven takana on meidän tupamme, ennen kuin ihmettelette, miksi ovet näyttävät niin raskailta, meillä on oppilaitoksessamme tarkat kellonajat siitä, milloin on hyvä saapua tupaan. Kellonajan jälkeen ovi laitetaan kiinni ja edustajananne voitte olla varmoja, että kun ovea oppilas repii auki, kuulen kyllä hänet heti ja olen hyvin mielissäni, kun saan ojentaa rikelappua. Joten pitäkää huolta siitä, että ennen hiljaisuutta, olette tulleet ovesta sisään, kun ovi vielä on avoin'', edustaja selosti ja Sammy päätti siirtyä auttamaan edustajaa oven vetämisessä auki. Suuret ovet saatiin auki, ja raskas kolahdus kertoi ovien aukemisesta, kun edustajapari käänsi ovet seinien myötäisesti, avaten suoraan tuvan näkymän kaikille.
''Meillä siis on tapana pitää näitä ovia auki hiljaisuuteen asti, joten tämän pienen eteisen, ennen tupaan astumista, levitämme usein päivien ajaksi verhot, jotta käytävällä olevat eivät häiritse meitä ja päinvastoin'', Sammy lisäsi, kun oppilaat alkoivat valua edustajan perässä tuvan eteisestä sisälle. Sammy kääntyi suurten verhojen puoleen, jotka veti auki olevan oven eteen, kääntyen sitten Olivian puoleen, joka hieman vaisusti oli avannut suunsa. Tuvassa olevat vanhemmat opiskelijat lennättivät katseitaan tulokkaisiin, kun edustaja lähti astelemaan kierreportaiden luokse, jotka veivät avoimelle ylätasolle, jossa kaikkien huoneet olivat saman käytävän varrella.
''Voitte viedä tavaroitanne omaan huoneeseenne, huoneenne löydätte ylhäältä. Jokaisen huoneen ovessa lukee oma sukunimenne, sekä huoneen numero. Teidän huoneessanne on työpöydällänne lappu, jonka voitte halutessanne laittaa roikkumaan ulkopuolella huoneestanne, jos haluatte olla rauhassa. Huoneissanne on myös ovet vaatehuoneeseenne, vaikka se ei kovinkaan suuri ole, sekä omaan suihkuunne ja vessaanne. Haluamanne tavarat ovat jo tuotu tänne, kiitos vanhempien oppilaidemme ja talonmiehen, sekä muun henkilökunnan'', edustaja hymyili, kääntyen sitten Sammyn puoleen, joka seisoi tuvan toisessa päässä Olivian seurassa.
''Sammy, hoida sä loput hössötykset, mun pitää ottaa yksi puhelu, joten menen huoneeseeni'', hän tokaisi Sammylle, punapäisen tytön pyöritellessä silmiään, kun Mark lähti kulkemaan puhelin toisella korvallaan rappusia pitkin ylemmälle tasolle.
Sammy päätti antaa nyt Markin vain olla ja kääntyi miettimään Olivian jo aiemmin kysymiä kysymyksiä mielessään, samalla kun kaksi muuta ensimmäisen vuoden opiskelijaa vaikuttivat olevan hermostuneita. Sammy saattoi aistia näistä pelkotuoksua, joka veti aina häijyä kettuneitiä puoleensa, hän nautti muiden pilkkaamisesta ja uhittelusta, mutta koska oli saanut mahdollisuuden olla tukioppilas tälle ryhmälle, hän yritti välttää huonoa käytöstään oman siipensä jäseniä kohtaan.
''Tämä on mun ja Markin kolmas vuosi täällä'' Sammy aloitti hymyillen kohteliaasti Olivialle. ''Mark aloitti vuoden ikäisiään myöhemmin, jonka takia on jo 19. Väliäkös tuolla, kaikki menevät oman tahtinsa mukaan, ei niinkään ikä aina kerro, millä vuosi luokalla henkilö voi olla. Koulussamme kun voi olla yli kaksikymmentä ja ensimmäisellä vuodella, osaavathan toiset salata taitonsa ja voimansa paremmin, joten eivät välttämättä koe tarvetta koululle'', Sammy kohautti olkapäitään, heilauttaen sitten kättään kysyvästi, merkiksi, josko Olivia istuutuisi hänen seuraansa tuvan takan vieressä oleville punaisille nojatuoleille. Sammy lähti itse askeltamaan tasapohjaiset kengät tömähdellen rauhallisesti toiselle nojatuolille, lyssähtäen istumaan siihen helpottuneena.
''Mark on aivan turha, hän hyvä jos tekee mitään'', Sam hymähti Olivialle, samalla kun ylätasolta kuului Markin huuto luokkaa ''Turpa kiinni Sammy'', johon tyttö hymähti huvittuneena. ''Meillä on täällä vapaavalintaisia oppiaineita, joista itse valitsin ilmaisutaidon ja valokuvauksen, ne ovat mukavaa vapaa-ajan vietettä, joista tosin on jotakin taidonnäytteitä. Sekä meillä on oppilaiden luomia omia ryhmiä, joiden toimintaan osallistumalla voi osallistua paremmin ryhmän ja koulun toimintaan, kuten esityksiin juhlia varten tai kilpailuihin. Itse päätin liittyä piirtäjienkerhoon, jossa kulutan elämääni maalailemalla typeriä maalauksia koulun seinille'', Sam naurahti, nojautuen sitten toiseen käteensä, joka oli käsinojan päällä.
''Entäpä sinä? Valitsitko jotakin valinnaisaineeksi tai oletko hakenut pääsyä johonkin kerhoon? Tai ylipäätänsä mitä mielessäsi pyörii'', Samin silmistä välähti jokin pilke, kun hän kysyi viimeisen kysymyksen, tarkastellessaan Olivian silmiä mietteliäänä.




Sirius Darkness – Varjosiipi

Mustat hiukset omaava nuorukainen, pörrötti hiuksiaan turhautuneena koko tilanteesta, mutta helpotuksekseen kuunteli, kuinka blondi tukioppilas selosti mihin he olivat menossa ja mistä löytäisi mitäkin. Sirius tyytyi vain tehtäväänsä johtaa ryhmää kohti tupaa, ja kuten ei koskaan ennenkään hänellä ei ollut suurtakaan mielenkiintoa tehdä tuttavuutta uusien opiskelijoiden kanssa, etenkään jos nämä eivät olleet millään muotoa mielenkiintoisia tapauksia. Osa syy siihen varmasti oli se, että Sirius oli entisessä elämässään ennen koulua ollut paikkakuntansa idoli, kaikkien ihannoiva kundi, joka soitti kitaraa, ylläpiti bändinsä toimintaa ja lauloi. Nyt hänen tulisikin tyytyä vain tylsään elämäänsä tässä koulussa, sillä hänen käytöksensä oli ajanut hänet vaistoin hänen omaa ja rakasta tahtoaan tänne.
Oppilaat hokivat Siriukselle, että hänen tulisi olla kiitollinen, että rehtori oli todennut hänelle kunnian olla Varjosiivessä ja kerta toisensa jälkeen, rikkeiden kertyessä lattiasta kattoon asti, rehtori oli kirsikaksi kakun päälle tehnyt hänestä edustajan. Jos jotakin hyvää piti kuulemma nuorukaisesta sanoa, kaikkeen mihin hän ryhtyisi, antaisi hänelle täydet pisteet ja tehtävä suoritettaisi loppuun asti, mutta hänen muu käytöksensä ei ollut edustajaoppilasta vastaavaa. Sirius hymähti mielessään siitä, ettei hän ollut toivonut tätä, mutta olihan se aina mukavaa jättää mainitsematta omista rikkeistään ja valvoa muiden käytöstä.
Sirius katsahti ensimmäisen vuoden opiskelijaan, joka tupsahti hänen viereensä puhumaan. Hetken ajan miehen alku mietti, miksi hemmetissä nainen halusi tulla puhumaan hänelle, mutta ironinen lause, sai pojan kasvoille huvittuneen virneen. Haluamattaan Sirius tavoitti neidin katseen, josta saattoi nähdä tilanteen, jossa tämä läimäisisi koron Christyn takaraivosta otsalle asti läpi.
''Mikäli jaksat kuluttaa aikaasi sellaiseen, suosittelen tekemään hänestä kerralla lopun, ettei hän tule piinaamaan sun uniasi keksimillään painajaisilla'', Sirius hymähti, kun heidän selkänsä takana Christy tömiste korkokenkiensä kanssa, selostaen missäpäin olisi luokat, joissa useiten Varjosiiven jäsenillä olisi tunteja.
''En omista minkäänlaista kiintymystä häneen, joten mielelläni olen kannustamassa tähän mahdolliseen eläinrääkkäykseen'', Sirius tokaisi, viitoten sitten ryhmää pysähtymään, kun he saapuivat Varjosiipien suurien ovien eteen. Ovi oli hyvin vanhanaikainen ja kuten kaikissa muissakin siivissä, oveen oli kyseistä siipeä edustava asia kuvitettu. Varjosiipien ovessa koristeli korpin kasvot, jonka nokka oli liimattu ainakin kaksikymmentä kertaa takaisin paikalleen, korppi molemmissa ovissa piti nokassaan suurta rengasta, joka oli tarkoitettu oven kiskaisemiseen auki tai koputtamiseen sen avulla. Sirius tarttui molempiin renkaisiin ja kiskaisi ovet auki, niin että paukahti ja raskaat ovet avaisin näkymän eteisen kautta Varjosiipien tupaan, joka omasi todella goottilaisen sisustuksen ja asetelmat.
''Mikäli, ette saavu silloin tästä ovesta, kun hiljaisuus on alkanut ja olen ehtinyt jo läimäisemään nämä ovet kiinni, voitte olla varmoja, että minä nautin siitä, kun saan antaa teille rikkeen seikkailuistanne. Olkaa siis aina ajoissa ja mikäli ette, avatkaa itse ne ovet, minä kyllä jaksan odottaa tuvan puolella saapumistanne, mutta en viitsi vaivautua avaamaan enää uudelleen näitä ovia'', Sirius hymähti, Christyn pyöritellessä hänelle silmiään.
''Hyvin sanottu, vielä kun itse noudattaisit sitä'', Christy mutisi ja Sirius purskahti nauramaan, kääntyen naisen puoleen, tönäisten tätä kahdella sormellaan otsalta.
''Christy, keskity sinä omiin asioihisi, jollet halua lentää Tuskasiipeen. Tärkein ohjeeni sinulle, sekä tälle muulle hulttio sakille on, että mikäli haluat astua minua vastaan, en epäile hetkeäkään heittää sinua roskakoriini ja lähettää sen pikapostissa Tuskasiipeen'', Sirius hymyili viattomasti, lähtien kävelemään sitten tupaan, Christyn mutisten hetkeksi itsenään, vaikka tytön silmistä saattoi aistia pelkoa, kun Sirius teki valtansa selväksi.
''Hyvää huomenta vaan kaikille!'', Sirius korotti äänensä, jotta sai jokaisen Varjosiiven vanhemman opiskelijan huomion itseensä. ''Älkää jaksako tänään olla uusille opiskelijoillemme tylyjä, auttakaa heitä, mikäli he haluavat apua ja valmistautukaa huomiseen päiväänne. Älkääkä hyppikö toistenne nenille'', Sirius tokaisi, kun osa oppilaista tervehti häntä kevyellä käden heilautuksella tai nyökkäyksellä. Sirius lähti askeltamaan lasihyllyn luokse, josta avasi kaapin oven tyytyväisesti viheltäen ja nappasi lasin, johon alkoi kaapista säilömänsä pullon sisältöä tyhjentää. Hän katsahti uusiin opiskelijoihin, jotka tutkivat katseillaan tupaa, kunnes Christy aloitti kerronnan siitä, että ylemmälle tasolle pääsisi kierreportaiden avulla, sekä näiden huoneessa olisi kaikki mitä he voisivat tarvita, unohtamatta näiden omia tavaroita.
''Huoneenne ovat merkittynä sukunimienne ja numeroiden mukaan, joten varmasti jokainen löytää perille'', Christy hymyili, harppoen sitten Siriuksen selän taakse. Sirius hörppäsi tyytyväisenä juomastaan, kunnes aisti toisen katseen selässään. ''Haluaisitko kaataa siitä minullekin?'', Christy kysyi, Siriuksen nyrpistäessään nenää tytölle.
''Sori vaan, mutta painu nyt muualle siitä. Sun kanssa ei ole mitään mielenkiintoista keskusteltavaa, enkä mä susta muutenkaan mitään hyödy, joten etsi joku muu juoma-automaatiksi'', Sirius hymähti, tuupaten tytön kauemmas jalallaan. Christy mutristi huuliaan, lähtien korkokengät lattiaa vasten kopsuen juttelemaan muille. Sirius kiersi katseellaan tupaa, kohottaen sitten ensimmäisen vuoden opiskelijalle lasiaan ajatuksella ''eikö olekin tylsää, että terve vaan'' tai jotain, jonka kanssa oli päätynyt keskustelemaan hetkeksi ennen tupaan tuloa.

Nimi: heli-fairy

29.01.2019 13:39
Punatukkainen neiti oli innoissaan vihdoin alkavasta lukuvuodesta, jota oli odottanut innolla monen kuukauden ajan. Koulu oli remontin alla hieman muuttunut, mutta toivottavasti kaikki nyt olisi paremmin päin ja säilyttäisiin suuremmilta vahingoilta tulevaisuudessa. Neiti nousi varpailleen ja laskeutui takaisin kantapäilleen lattiaan purkaessaan stressiään ennen puheenvuoroaan. Ei hän oikeastaan mitään koskaan stressannut, mutta se pieni stressi, mitä joskus puski läpi, usein näkyi vain pienenä varpaille nousuna tai pöydän naputuksena. Salka kuitenkin suhtautui kokeisiin ja muihin tilanteisiin rauhallisesti ennen hätäännystä ja stressiä. Nyt oli muiden siipien edustajat ja tukioppilaat aloittaneet puheensa ja kutsuivat oppilaita kokoontumaan eri paikkoihin lähteäkseen tupiin ja tutustumaan kouluun. Neiti muisti vielä oman hetkensäkin ensimmäisen vuoden opiskelijana. Häntä jännitti silloin älyttömästi, samalla pohtien missä oli hänen tuolinsa, johon oli silloin vahingossa polttanut kämmenen jälkensä ensimmäisenä päivänä.
Salka heitti tukkansa olkansa yli räpäyttäen samalla kirkkaan sinisiä silmiään. Hänen päällään oli vaalean siniset revityt tiukat farkut, sekä löysä vaaleanpunainen isohihainen silkkipaita. Neidin korvissa roikkui kultaiset renkaat sekä jalassa tutut ruskeat kukkakoristeiset sandaalit. Sitten tukioppilas loikkasi askelen eteen mikrofonia kohti kädessään lappu, jossa luki uusien oppilaiden nimet.
"Liekehtiväänsiipeen mukaani haluan toivottaa Lissa Ray sekä Meghan Woods! Seuratkaa meitä oville, niin johdamme teidät siipeenne", Salka rennosti puhui mikkiin vilkaisten sitten olkansa taakse, paidan hihat heiluen, Adalyniin, jolle nyökkäsi ystävällisesti päätään merkiksi laskeutua alas portaita ensin. Heidän siipeensä oli tullut vain muutama oppilas, mikä oli sinällään harmi, mutta ehkä he voisivat tälläkin porukalla vielä tutustua ja kasvattaa siipensä arvoa. Salka tunki paperilappusen farkkujensa takataskuun repien siitä pienen palan vielä sen kulmasta sormiensa väliin. Hän nosti huulilleen hymyn ja sytytti paperin palan palamaan sormiensa väliin puhaltaen sen palaset sitten kämmeneltään ilmaan. Neiti naurahti hiljaa ja loikki sitten iloisesti alas portaita kohti Liekehtivänsiiven koulun osaa, D-siipeä. Pääsisiköhän sitä pian käymään tapaamassa Helaa, vai olisikohan oppilaskunnalla jotain tekemistä näin vuoden alkaessa.

©2019 Kohtalon Siivet - suntuubi.com